Kesä on purkamista ja pakkaamista. Sain aamulla puhtaina koneesta viimeiset Lapinmatkan ja tyttären kavereiden luona olon pyykit. Tänään pakataan pojille laukut, ja viedään heidät huomenna ekaa kertaa yhdessä lastenleirille. Hiukan jännittää, mutta uskon kaiken menevän hyvin. Onhan tuo paikka lähellä, jos vaikka seitsenvuotiasta alkaa hirvittää.
Eilen ehdimme ystäväpariskunnan kutsusta Lahteenkin. Tosin 12-vuotias harjoitteli itsenäistä kotona oloa, ja muun muassa laittoi itselleen ruokaa ja ompeli. Tuon vierailun aikana taaperon pupulle sattui seikkailu, joka sai lapsen kasvoille kauhun ilmeen. Pupu oli lasten kenkien seurana ulkorappusilla, ja ystävien koira kävi kaikessa hiljaisuudessa noukkimassa sen suuhunsa ja kaivamassa maahan vajan taakse. Kyllä oltaisiin pupua taas etsitty, ellei koira olisi tullut toisiin aatoksiin ja hakenut pupuparkaa ja kuljettanut sitä, pää kokonaan suussa, pihan toiseen laitaan. Voi pupua, koiransylkinen ja multainen. Ja kotona taas pyykkikoneen jälkeen märkä. Taapero ei välittänyt, vaan otti sen mukaan nukkumaan mennessään ja selitti: ”Pupu kuivaa kainalossa.”
Saimme Tripodien ajan loppuun koululaispoikien iltalukemisina. Taisi olla jännittävä, kiinnostava, pohdintaa herättävä ja ehkä puhuttelevakin. Seuraavana vuorossa ovat mummun lyhyet lapsuusmuistelmat, ja sitten ajattelin aloittaa Rudyard Kiplingin tervehenkisen Merten urhoja –seikkailun. Siinä öykkärimäinen miljonääriperijä putoaa laivasta, ja parantaa tapansa kalastusaluksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti