Kun blogimaailmassa on hiljaiseloa, se tarkoittaa sitä että reaalimaailmassa on tekemistä tarpeeksi. Puoliso on reissussa ja kun hän perjantaina tulee, minä lähden viimeisen kerran päivystämään. Sillä aikaa on laskettava, kirjoitettava, ajateltava ja suunniteltava työn puolesta. Äitini oli muutaman päivän itsenäisyyspäivää juhlimassa ja huomenna tulee puolison isä työreissulle mutta meidän sohvalle nukkumaan. Joulu ja lumi tuovat hauskaa tekemistä, eilen esimerkiksi kasattiin kunnioitettava keko lunta autotallin sivuun (tavoitteena mäki katolta asti). Tytär leipoi kakun. Kortteja on kirjoitettu. Koulussa ja päivähoidossa ja harrastuksissa alkaa olla kaikenlaisia lopettajaisia ja pikkujouluja ja vaikka mitä. Siinä sivussa on seurattava 11-vuotiaan esimurrosikää ja koetettava pysyä kunkin päivän kriisin kärryillä.
Aihealueita olisi vaikka kuinka mistä kirjoittaa. Olisi Dohan ilmastokokouksen lopputulemat, olisi yhden lapsen leikki-iän loppu ja tekisi mieli kertoa lisää yhden lapsen suorastaan pelottavan tarkasta vanhempien mallin seuraamisesta (tällä hetkellä siis ihan hyvässä, mutta pelottavaa se on silti). Poikien iltalukemisista olisi kirjoitettava kokonainen postaus ja muistan ainakin neljä vanhaa tekstiä jotka ovat jääneet tyhjän päälle ilman tilanteen seurantaraporttia tai kunnollista päätöstä. Kiireettömyyttä olisi mainostettava kaiken touhun keskellä.
Sitten kun ehdin.
1 kommentti:
Kun ehditään.
Lähetä kommentti