Jänskä päivä takana. Puhuin lumiasioista Otaniemessä TAITEILIJOILLE. Olivat lähdössä pohjoiseen tekemään biotaide-projektia, mitä se sitten lieneekään. Joka tapauksessa, salissa oli erinäköistä porukkaa kuin tavallisesti, ja heidän reaktionsa esim. lumeen tai mikroskooppikuviin luminäytteissä lilluvista roskista oli totutusta poikkeava.
Päivään antoi oman sävynsä Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirja. Kuuntelin sitä liki kuusi tuntia autossa, mennen tullen. Rahtilaivalla mennään Etelä-Amerikkaan, ja hidasta on. Hidastetussa elämässä huomionarvoiseksi nousevat mustelmat, ruoka-ajat, yhteydet toisiin laivassa, pohdinnat aikataulujen pitävyydestä, kylmyys/kuumuus, satamissa pistäytymiset. Juuri mitäänhän tässä ei tapahdu ja vanha rouva pohtii samat asiat sataan kertaan, mutta jotenkin meditatiivisen mukavaa kuunneltavaa. Ja matkustamisen (yksin matkustamisen) tunnelman ja matkalla olon epämukavuuden/ihanuuden tuosta saa kiinni jos itsellä on niistä yhtään kokemusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti