Vauvojahan luokitellaan suuritarpeisiksi ja toisaalta vähään tyytyviksi. Jippo on siinä, että samakin lapsi voi eri kehitysvaiheissaan olla joko tai. Lukemani perusteella olen ymmärtänyt, että esim. monikkoperheissä yksi vauvoista saattaa olla suuritarpeinen ja viedä suuren osan vanhempien ajasta ja energiasta toisten köllötellessä vähään tyytyväisenä. Mutta sitten päivänä muutamana tilanne keikahtaa, ja tarpeensa täyttänyt lapsi siirtyy köllöttelyvuoroon toisten ottaessa osansa kitinästä, syliajasta ja vanhempien huomiosta.
Tottahan tämä on myös sisarussarjoissa, jossa on eri-ikäisiä lapsia kasvamassa ja kehittymässä. Meillä on tuo numero kolme ollut noin kymmenen vuotta tosi vähään tyytyvä. Ehkä pakostakin, kun isommat ovat olleet äänekkäämpiä ja heillä on ollut enemmän asioita joihin on tarvinnut puuttua. Kolmas on kasvanut siinä sivussa, ja pikkusisaren syntymä nyt ei aikanaan tuonut hänelle lisää aikaa ja huomiota.
Mietin, että onko nyt kysymys siitä, että mitta on tullut täyteen ja omat tarpeet ovat kerta kaikkiaan nousseet pinnalle. On nimittäin ollut paljon terveyskrenkkaa tällä lapsella. Ei tunnu mahavaivat häipyvän millään, kouluun on kelju lähteä, läksyt jää tekemättä, mikään ei huvita ja olo on kurja ja vaisu. Saattaa olla niin, että koulussa on jotain ongelmaa (on laitettu viestiä ja pyydetty haistelemaan asiaa siellä päässä). Saattaa olla niin, että jokin yliherkkyys tai muu ruokaongelma on aktivoitunut. Käytiin terveysasemalla, ja kehottivat kahden viikon laktoosittomalle kuurille eivätkä sulkeneet pois viljaongelmaakaan (mutta se on testattava ilman oma-aloitteisia kokeiluja). Saattaa olla niin, että jos lapselle antaisi kaiken tämän lisäksi paljon aikaa ja huomiota, olo paranisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti