Kevät: lunta satanut vuorokauden aikana suunnilleen yhtä paljon kuin koko talvena. Haettiin pulkka pois varastosta. Viikonloppuna tulee Vaajakoskella olemaan SM-kisat, ja koululaisilla on sinne vapaalippuja. Ties vaikka mentäisiin katsomaan? Viikon päästä pitävät SM-laduilla koulujen väliset kisat, ja sinne osallistuu meiltä 12-vuotias. Jos menisi katsomaan ainakin sitä mittelöä?
Kalenteri on jopa minun mittapuullani liian täynnä. Töissähän olen lyhyet päivät niin kuin aina, ja ihanaa on se että niiden muutamien tuntien aikana koen saavani paljon aikaan. Tekniikka pelaa ja jotain tekstejäkin muokkaantuu ihanasti (lähinnä yhteistyökumppanien ansiosta). Opetus on mielekästä. Kevään apurahakierros sai uuden käänteen, kun saimme eilen uuden idean. Muhitellaan nyt sitä. Mutta työn ulkopuolinen elämä on myös siellä minun kalenterissa, myös lasten ja osin puolisonkin. Näinhän on aina ollut, mutta huomaan taas että lasten kasvaessa heidän merkintöjensä määrä kasvaa koko ajan. Olisiko se nyt huipussaan? Jos parin vuoden päästä isommainen on jo lukiossaan toisella paikkakunnalla ja toiseksi isommainenkin hoitaa enemmän omia menojaan? Ja itse ei enää suuna päänä ryntäisi kaikkeen kivaan, mikä vaan sattuu kulloinkin kiinnostamaan?
Toisaalta, onhan se niin. Että kun tekee niitä kiinnostavia asioita, jaksaa paljon paremmin ne toisetkin.
Toisaalta, pitäisi olla aikaa vaan olla.
On tämä dilemma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti