Ajoittain nuutuneen olon syykin selvisi, kun menin kuin meninkin "työhöntulotarkastukseen" eli siis työterveyshoitajalle labran kautta. Hemoglobiini 101 ja rautavarastot vajaina. Jaa. No ehkä ei tarvitse ainakaan potea huonoa omaatuntoa siitä kun ei ole liikunta maittanut. Rautaa apteekista, lihaa, vihreitä vihanneksia ja sen sellaista lautaselle, ja uusi aika kuukauden päähän. Minulla on aina ollut alhainen hb ja raudat syönnissä teininä ja raskaana ollessa, mutta kas kun sitä ei muista ajatella.
Muuta valittamista ei sitten ollut, rokotusohjelman tarkistuksen ja burn out -testin ja sen sellaiset läpäisin. Ja onhan se välillä (viisi vuottako siitä nyt on, kun kävi ihan itsensä takia neuvolassa) kiva käydä juttelemassa ihan vaan omista asioista tunnin verran.
***
Listataan nyt itsestäänselvyyksiä, kun taas illalla tuli itselle todeksi se huomio että lapsiperhevaihe on rikas ja täysi ja hyvä vaihe ihmisen elämässä. Tämä tunne tuli kun luettiin 4-, 10- ja 12-vuotiaille Unicefin 50-vuotisjuhlakirjaa maailman lapsista. Muistin, että olin saman päivän aikana ehtinyt käydä jo monta merkityksellistä ja tärkeä keskustelua eri lasten kanssa - osa keskusteluista oli lyhyitä ja osa vielä lyhyempiä, mutta käsitellyt aiheet sananmukaisesti kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti