Haukotellen, osa n

Tässä hyvässä työvaiheessa on se huono puoli, että kun joskus kymmenen jälkeen saa työt aloitettua ei niitä malttaisi lopettaa. Kaikkinainen ruokalistojen suunnittelu, pyykin pyöritys, harkkakuskaus ja jopa perheelle puhuminen tuntuu häiritsevältä.

No, jokaisessa hopeareunuksessa on pilvi vai miten se nyt meni.

Mutta kyllä ostaisin sellaisen palvelun (jos olisi rahaa), että joku Marttaliiton ravitsemusterapeutillinen täti istuisi meillä pari tuntia, juttelisi perheen ruokamieltymyksistä ja terveydentiloista ja ruokaan liittyvistä peri- ja muista aatteista ja kirjoittaisi sen jälkeen kuukauden ruokalistan. Ja siihen viereen joka viikon sunnuntaille ostoslistan ja työlistan siitä miten pitäisi eri kokkaukset aikatauluttaa jotta ruokalistaa pystyisi noudattamaan helposti. Ruokahuolto on niin uuvuttavaa ja olen siinä jotenkin saamaton eivätkä hyvät ideat ja aikomukset kanna juuri mihinkään.

Saisi se täti käydä kerran viikossa meillä laittamassa ruokaakin, ja pyyhkimässä pahimmat tahrat hellasta, ovista ja tasoilta.

Työn lisäksi nyt maistuu lukeminen, harrasteasioihin liittyvä lukeminen. Kirjastoista tarttuu mukaan paljon hyvää materiaalia (tosin minulla on epäilys että aika pian olen lukenut liki kaiken hyvän suomen kielellä kirjoitetun, ja harmittaa kun laajasta englanninkielisestä materiaalista on käännetty vain pieni sirunen) ja yöpöydällä on koko ajan joku kirja menossa. Kierre on valmis - aamulla klo 7 soiva kello tuntuu huonolta vitsiltä, ja töiden alku venyy sinne kymmeneen, ja kohta on taas iltapäivä tai alkuilta ja pitäisi laittaa ruokaa jne.

(Valitetaan nyt tästä kun ei mitään todellisia ongelmia ole...)