Puoliso esitti toiveensa että toukokuun, ja suuren osan kesäkuustakin, voisi pikakelata. Ei kuulemma huvita oikein tuo siitepölykausi. Itse toivon että kukaan ei kelaa, viimeinen kuukausi ennen pohjoisen kesää kuluu muutenkin liian nopeasti. Kun on niitä koululaisten kiireitä, omia menoja, ja vähän töitäkin olisi (sekä palkallisia että palkattomia).
Vappuviikonloppuna katsottiin kun sataa räntää (ke), syötiin oikeaoppisesti munkkeja (to) ja katsottiin vanhoja autoja marketin pihalla (pe, "Sepä oli kamalaa", totesi nuorimmainen kun lähdettiin kotiin), retkeiltiin pienellä porukalla Oravivuorelle (la) ja aherrettiin ihmeen paljon pihahommissa (su). Sain jopa lapset kaivamaan kasvimaata ja kärräämään lehtiä paikasta aa paikkaan bee.
On raportoimatta edellinenkin viikonloppu, kun puolison isä oli meillä kaksi päivää ja yhden yön! Hänellä oli tavoitteena tavata taas maahanmuuttajia, ja hän kävikin muutamassa paikassa juttelemassa (ja juomassa limua). Nuorimmaisen kanssa lyöttäydyttiin mukaan sellaiseen paikkaan, josta tunsimme yhden lapsista ja tiesimme että yksi muu oli sopivan ikäistä leikkiseuraa. Siinä sitä istuttiin olohuoneen nahkasohvilla, paikalla meidän lisäksi kolme kongolaistaustaista aikuista ja iso lapsilauma (omia ja vieraita, pelasivat futista tietokoneella paitsi se pieni tyttö joka leikki meidän pienen tytön kanssa). Meille tarjottiin limua, ja kerrottiin kuinka monta vuotta kukakin oli Ruandassa viettänyt pakolaisleirillä. Yhteinen kieli oli ontuva mutta toimiva suomi.
Ehkä jokaisen maahanmuuttajia pelkäävän olisi saatava tämänkaltaista siedätyshoitoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti