Aijaijai.
Yläkoululaisten yläkoulu pääsee syksyllä pois väistötiloistaan, ja tiloihin muuttaa kokonaan toinen koulu omien rojujensa kanssa. Yläkoulu järjesti eilen siis liikuntasaliinsa valtaisan poistomyynnin, johon kuului liki kaikki irtaimisto.
Aijaijai.
Siinä minä seison syli täynnä pelejä, kirjoja, saksia ja liimapuikkoja ja mietin mitä noista puutyökaluista puoliso tarvitsee ja voidaanko me ostaa kahdella eurolla veden näkösyvyyyden mittaamisessa käytettävä secchi -levy. Halusin ostaa osapuilleen kaiken, ja liki kaikkeen olisi ollut varaakin (joulukyntteliköt ja pingismailat 50 senttiä kappale!). Pahaa teki, kun ajatteli että osa tavarasta päätyy ehkä roskalavalle. Sanoin jokaiselle joka suostui kuuntelemaan, että siitä lavasta on vähintäänkin ilmoitettava facebookin roskalava -ryhmässä, tai jotenkin muuten pidettävä huolta ettei EHJÄ, HYVÄ TAVARA joudu kaatopaikalle.
Palasimme paikalle illemmalla vielä puolison kanssa. Puutyökaluja, se secchi-levy, keittiötarvikkeita ja keittokirjoja ja jonkin koneen pienoismalli. Käsityön ope kävi hakemassa meille tyttären varaaman ompelukoneen, joka on maksettava ensi viikolla. Vielä kun kävelin ulos, mietin olisiko jokaiselle lapselle pitänyt ostaa oma Tiitiäisen satupuu 50 sentin hintaan kappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti