Flunssan väistymistä vihdoin. Kasvatustieteen perusopinto -projektin päättymistä (jee, nyt voi lukea hyvällä omallatunnolla vaikkapa tosi outoa Vellumia) ja huojentavaa päätöstä että tänä keväänä en hae Helsinkiin pedagogisia opintoja viimeistelemään.
Nopeasti eteenpäin kulkevaa arkea. Vaihtarin kanssa olemme päätyneet jonkinlaiseen tasapainotilaan, jota tosin tämän viikon ajan stressaa aikalailla lukiolaisten koeviikko ja perjantaiset vanhojen tanssit (joiden jälkeen ihanasti lähdemme heti lauantaiaamuna äitini luokse viikonlopuksi). Täytyy katsoa onko tasapainotila kaikkien mielestä ookoo, sitten kun tanssit on tanssittu ja kaikilla on taas enemmän aikaa ja energiaa oikeasti olla kotona ja toistensa kanssa. Vanhimmainen on ollut nämä viikot ÄÄRIMMÄISEN suomalainen ja oma itsensä, eli ihan hirveästi small talkia ja spontaania seuraa ei vaihtari ole hänen kanssaan saanut. Mutta onneksi tässä porukassa ei ole riippuvainen yhdestä yksittäisestä ihmisestä.
(Mietin myös mitenkähän rasittavana tuo vanhimmainen sitten kokee ekat muutamat kuukautensa Italiassa, kun kaikki kumminkin tulevat iholle ja vaativat sitä puhetta ja kommunikaatiota. No, hän rasittuu mutta oppii uutta... tai sitten ei edes huomaa vaatimuksia, ja porskuttaa eteenpäin samoilla työkaluilla ja toimintatavoilla kuin ennenkin. Molemmat vaihtoehdot ovat ehkä yhtä todennäköisiä.)
Ja viikonloppuna lapsi numero kolme täytti 12 vuotta! Vuoden päästä meillä on kolme teiniä perheessä!
Ja maanantaina olin opettamassa taas kansainväliselle porukalle lumiasioita. Ja nyt on loppukuun työn alla monimutkaista ja yksityiskohtaista aineistonkäsittelyä - ei vaikeaa, mutta tarkkuutta vaativaa ja aikaa vievää. No se tarkoittaa sitä, että tässä kuussa voi nostaa palkkaa.
(On muuten opittu hyvin mielenkiintoisia ja hyödyllisiä yksittäisiä italian-murusia tässä kun on vaihtarin kanssa asuttu. Nyt tiedän esimerkiksi mitä on täi (pidocchio) ja miten sanotaan hippaleikki (prendi-prendi)).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti