Haipakkaa. Olen tehnyt tosiaan aineistonkäsittelyjä ystävän firmalle, ja näiden kanssahan tuli melkein kiire. Aineistot on toimitettava tietyssä muodossa ja tiettyjen liitteiden kera, ja vastaanottaja on äärimmäisen tarkka ja viilaa pilkut kyllä kohdalleen. Eli pää oli aika täynnä numeroita ja kirjaimia muutaman päivän (ja myöhäisen illan ja aikaisen aamun) ajan, mutta tulipa tehtyä (tulee palkkaakin). Ja oli oikein hauskaa kun tein tätä yhdessä jonkun kollega X:n kanssa, jota en ole koskaan tavannut enkä tavannut vieläkään. Kommunikointi sujui ihan hyvin sähköpostitse ja totesimme olevamme hyvä työpari.
Eilen lähti viimeinen datapaketti (niin, näihinhän tulee vielä ainakin kaksi kommenttikierrosta, mutta oletettavasti kevyempiä koko ajan). Tänään oli kalenterissa siis uimista, huushollaamista ja eskarilaisten jalkapalloturnauksen katsomista Hipposhallissa. Melutaso hallissa oli aika kova. Jäin juttelemaan 14-vuotiaan joukkueen valmentajan kanssa, joka oli epäonnekseen kuulemma päässyt tuomaroimaan heti aamusta nassikoiden peliä. Raskasta oli kuulemma ollut. Se on oikein mainio mies se valmentaja. Ottaa homman tosissaan ja omaa just sellaista psykologista silmää kuin teinipoikien kanssa pitääkin omata. Luulen, että moni positiivinen kehitys pojassamme on laitettava tuon valmentajan piikkiin.
Vaihto-oppilaan kanssa elämä jatkuu ilman kriisejä. Omia lapsia on muistettava toki huomioida - ja juuri omina itseinään, ei vaihtarin isäntäperheen lapsien rooleissa. Etenkin vanhimmainen tuntuu helposti jäävän syrjään ja ehkä kokee olevansa toisarvoinen tässä tilanteessa. Mutta eihän hän ole, hän on meidän ihana oma teinimme. Kovin erilainen kuin se toinen, mutta oikein hyvä sellaisenaan.
Vaihtarilla oli muuten myös kiireinen viikko. Koulussa oli ranskalaisia vierailijoita, ja näitä juoksutettiin ympäri kaupunkia, käytettiin avantouimassa ja sen sellaista. Ja hän kulki porukan mukana. Keskiviikkoiltana kyyditsin hänet ja yhden toisen italialaisen ja yhden espanjalaisen sinne sauna- ja avantopaikkaan ja illalla pois. Tai se toinenkin italialainen tuli meille yöksi. Oli vähän hiljaisempi versio kuin meidän vaihtarimme, ja harrastaa ampumahiihtoa. Tulisipa hän uudelleenkin kylään, ja hiihtäisi meidän hiihtäjien kanssa!
Kaikkeen sitä perheessä päätyykin.
Kevätaurinko paistaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti