Tässä kun taas vaihteeksi ynnätään euroja ja lasketaan ostetaanko ennen matkalaskun tuloa leivän ja mehun lisäksi myös pumpulipuikkoja ja iltapalaherkuksi suklaavanukasta vai ei, oli lähikaupan kassapoika kyllä mies paikallaan. "Ai paljonko sulla on käteistä? 11.35? No nämä on yhteensä 11.70. Ei se mittään, kyllä minä tästä tippilaatikosta kaivelen ne muutamat sentit. Ota vaan."
Ihana.
Pitää muistaa laittaa kourallinen pikkuhiluja sinne tippilaatikkoon, kunhan itse on taas rahoissaan.
(Ja ihan hullua on, että yhtäaikaa voidaan tehdä valtavia hankintoja kuten 16-vuotiaan vaihto-oppilasvuotta, ja sitten kitsastella muutaman kymmenen sentin kanssa ruokakaupassa. Mutta hommahan on se, että isoja hankintoja rahoitetaan rahalla, jota ei oikeasti ole muussa muodossa olemassakaan kuin numeroina pankin asuntovelkatilillä. Eli siis lyhennysvapailla. Ja tietysti sillä että ei vieläkään makseta puolison isälle toissa kesänä kertyneitä velkoja, vaikka tarkoitus oli.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti