maanantai 18. syyskuuta 2017

Jotenki kaikkee

Tämän elämänvaiheen kuva on kollaasi. Tulin kotiin pohjoisen viikolta perjantaina myöhään, ja lauantai meni rantaraitilla seuraten maratoneja: juoksijoina oli puoliso (koko matka) ja 16-vuotias (puolikas). Molemmat suoriutuivat hienosti. Sunnuntaina muun muassa seurasimme juniorijalkapalloa, haimme viime talvena tyhjäksi jääneeseen terraarioon uudet gerbiilitytöt (7kk ja 7vk vanhat, söpöt kuin mitkä) ja pyykkäsimme. Laskimme euroja ja totesimme että rahat riittävät ruokaan ja dieseliin ennen kuin molemmille puolisoille tulee rahaa matkalaskujen kautta ja sitten lapsilisät ja sitten onneksi palkat. Lukiolaisilla on kuulemma koeviikot. Sitä ei kyllä hirveästi huomaa.

Kaikki menee ihan hyvin, kun jokainen perheenjäsen saa nukuttua ja syötyä - tällöin mielialat pysyvät korkealla ja välit hyvinä. Ja muulla ei ole juurikaan väliä. Eli ei tässä kovin kauas ole päästy vauva-ajasta, vaikka helpompaa monessa suhteessa tietenkin on.

Puolison kanssa on ollut välit kyllä hyvinä tänä vuonna, vaikka rahan niukkuus välillä kiristääkin. Hyvät välit ovat mahtava juttu. Silloin jaksaa vaikka olisi jotenkin kaikkee, niin kalenterissa kuin konkreettisina läjinä ympäri taloakin (kun remontti ei ihan vielä ole valmis).

Ei kommentteja: