Kotona taas. Kukaan ei ollut murtautunut sisään, nurmikko kasvoi komeasti (kasvimaallakin oli tapahtunut itämistä ja kasvua) ja saunakammarin remontti jatkui kuin ei oltaisi pois oltukaan (vaiheesta seinien maalaus). Kahden viikon aikana vauva on ruvennut valvomaan päivisin entistä enemmän, katselemaan tosi terhakkaana ympärilleen ja hymyilemäänkin välillä.
Savossa mummun huomassa vietettiin kesäoloa. Erityisesti nähtiin sukulaisia. VIIMEINKIN saatiin saunaruokia kun sukua tuli käymään kolmesta eri taloudesta ja toivat mukanaan ison pullarinkilän, pikkuleipiä ja valtavan kermakakun. Kolmena muuna päivinä kävi yksittäisempiä sukulaisia vauvaa ihastelemassa ja kahvipöydässä tarinoita kertomassa. Parina muuna päivänä kävimme itse sukuloimassa. Tarinoita en tähän hätään ehdi ruveta kertomaan, mutta mainiota suullista kansanperinnettä oman suvun vaiheista tuli kyllä kuultua jatkokertomukseksi saakka. Palataan tähän myöhemmin.
Isäni oli jättänyt jälkeensä täyteen pakatun työhuoneen sekä kaksi autotallia/varastoa täynnä tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa. Hän ei heittänyt oikeastaan mitään pois tuon 30 vuoden aikana kun ehti tuolla paikalla asua. Hän oli myös kova ostamaan alennustavaraa ”jos sattuisi joskus tarvitsemaan”. Huoneiden ja varastojen järjestys tuntui aluksi mahdottomalta tehtävältä. Ajattelin kuitenkin yhtenä iltana mennä ihan vain aloittamaan yhdestä nurkasta, ja varasin mukaan mustia jätesäkkejä ja pienempiä pusseja ongelmajätteitä varten. Pahvilaatikoihin ajattelin kerätä palavaa jätettä ja erotella myös elektroniikkaromun ja metalliromun. Työ alkoi edistyä ihmeen nopeasti, etenkin kun ei jäänyt haikailemaan ilmiselvän roskan kohdalla että onkohan tällä nyt tunnearvoa (äiti antoi vapaat kädet tavaran luokitteluun). Heti kun sain muovilaatikoita tyhjiksi, pääsin myös lajittelemaan vastaan tullutta käyttötavaraa (työkaluja, tarvikkeita kuten nauloja tai hiomapaperia, oikeasti vanhaa, ehjää ja kiinnostavaa, muille tarjottavaa käyttötavaraa). Mitä syvemmälle huoneessa eteni, sitä kauemmas menneisyydessä pääsi. Peräseinän lähellä alkoi löytyä jämiä materiaaleista, joita oli käytetty taloa rakennettaessa vuonna 1978, samoin varaosia iki-ihanaan Ford Taunukseen. Siinä vaiheessa tuli surullinen olo – siinä menee ihmisen elämä jätesäkkeihin. Ainakin kokemuksesta oppi sen, että omiin nurkkiin ei ole syytä kasata kaikkea mahdollista varmuuden vuoksi. Tavara on hyvä pitää kierrossa. Onneksi peräseinän ylähyllyltä löytyi myös toimimaton mutta upea Philips –radio vuosikymmenten takaa – ja lähti kiertoon serkulleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti