Dan Brownin Kadonnut symboli
Huippuunsaviritetyn koukuttavaa salaliittolaistekstiä, kirjallisesti kömpelö ja naurettavuuteen asti jännitystä nostava; hän kääntyi käytävän päässä vasempaan ja – käytävä jatkui hänen edessään!
Ilkka Remeksen Isku ytimeen
Häiritsevästi samansorttinen kuin Isomäen edellinen. Ydinjätettä, rahtilaiva ja roistoja. Loppukiitoksissa Remes kertoo tehneensä tämän kirjan aivan uudella tavalla. Äkillisistä juonenkäänteistä päätellen ehkä tapa oli ”valitse oma seikkailusi” –tapa?
Risto Isomäen Jumalan pikkusormi
Ideat ja vaihtoehtoisten energiantuottotapojen kuvaus kiinnostavia, mutta miksi liimata päälle tarpeettoman väkivaltaista rymistelyä ja kovapintaisia turvallisuuseksperttejä?
Mikkel Birkegaardin Libri diLucan arvoitus
Liepeessä sanottiin, että Ruusun nimi kohtaa Da Vinci koodin. Jaa? Ehkä Viisikko kohtaa Harry Potterin?
Listan ulkopuolelta olen aivan tohkeissani Steven Hallin kirjasta Haiteksti. Jännä, tuore, kiehtova. Sananmukaisesti kirjallinen seikkailu. Mieleen tuli tunnelmia Liisasta ihmemaassa, Lumen tajusta, Calvinon ärsyttävästä Jos talviyönä matkamies, Alkumetsästä. Kuitenkin se oli jotain ihan muuta. Nauruhermoja ja mielikuvitusta kutkuttivat keltaisilla sivuilla täytetyt tynnyrit ajatushain painolastina ja monet muut jutut. Lukekaa se, ja kertokaa minullekin mitä siinä oikeastaan tapahtui. Miksi sillä ei ollut alkukohtauksessa niitä sanelukoneita suojanaan? Mitä lopussa oikeastaan tapahtui? Oliko Clio siis kuollut vai elossa? Häh?
**
Meillä oli eilen kuusi tyttöä synttäreillä. Kivaa ja meluisaa oli. 11-vuotiaat ovat jännästi ei-enää-pikkulapsia mutta ei oikein kunnolla vielä varhaisnuoriakaan. Rymyäminen tasapainoesteillä ja kindermunat sopivat yhtä hyvin kuin Michael Jackson kännykästä soitettuna tai sellainen teinimäinen kikatus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti