Keskikokoinen meno on elokuun alkupuolella kahden päivän futiskeikka Valkeakoskelle, mutta se iso meno on jo käynnissä. Puoliso ja kaksi vanhimmaista lähti tänään suurella tohinalla, peräkärry kolisten ja auto puolillaan telttaa ja vaihtovaatetta ja ruokailuvälinettä leirille. Kyseessä on kirkkomme maailmanlaajuisen polunkävijätoiminnan partiohenkinen suurleiri, joka järjestetään joka neljäs vuosi. Edellisen kerran leiri oli Suomessa melkein 40 vuotta sitten, eli ehdottoman pakko oli tarttua tilaisuuteen kun se on tällä kertaa tuossa vajaan tunnin ajomatkan päässä. Mukana on yli 2000 varhaisnuorta ja nuorta yli 20 maasta. Taatusti elämys. Puoliso on aikoinaan ollut itse mukana polunkävijänä ja ohjaajana, nyt hän lähti mukaan vapaaehtoisena. Tarkoitus oli mennä keittiöavuksi ja muuhun ruumiilliseen työhön, mutta autotalliremontissa rasittunut polvi päätti ärtyä sopivasti juuri ennen lähtöä. Sain äsken viestin leirille menneiltä. Olivat päässeet hyvin majoittautumaan ja puoliso oli polvineen istutettu infopisteeseen. Ja peräkärry ilmoittautui palvelukseen siellä ruoanjakopuolella.
Helle on aika raskas. Aamulla on kiva ulkoilla, ja illalla, mutta päivällä ei ole kivaa missään. Saunakammari on salaperäisesti viileämpi kuin talo. Nukkumaan olemme pystyneet, kun verhot ovat olleet päivän kiinni etelän puolella ja illalla on ahkerasti tuuletettu. Näille keleille sopii luettavaksi Jack Reacherin seikkailuista kirja Teksas palaa. Siinä on ankara helle Teksasissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti