Kun vauva syntyi, hänet laitettiin kapaloon. Pitkä kapalovyö käärittiin hänen ympärilleen. Siihen oli useita syitä, mutta suurin oli varmaan kylmät huoneet. Vauvan oli lämmin ja turvallinen olo ”paketissa”. Kokokapalo vaihtui puolikapaloksi 1-2 kuukauden kuluttua. Kapalo jäi pois kun lapsi alkoi liikkua.
Paidat olivat ohutta flanellia. Usein laitettiin kaksi paitaa ja ne solmittiin selän puolelta nauhoilla. Housut olivat myös flanellia. Kun haluttiin pukea vauva nätiksi, laitettiin ”röyhelö” kaulaan. Myös pieniä essuja käytettiin.
Talvella oli villavaatteet käytössä. Mitään suojapukuja tai haalareita ei ollut.
En tiedä mistä vaatteita minulle hankittiin. Enimmäkseen vauvan vaatteet olivat itse tehtyjä. Nähtävästi äiti, täti ja mummo niitä ompelivat. Sitten ne siirtyivät seuraaville vauvoille. Nuorin veljeni syntyi vuonna 1949. Silloin äiti kävi jo neuvolassa (en muista millä nimellä se silloin oli) ja toi eräältä reissulta äitiyspakkauksen. Kyllä sitä ihmeteltiin ja ihasteltiin.
Vaippoina käytettiin harsoja. Vauva pestiin joka ilta. Meillä tuotiin vanna keittiöön tuolien päälle. Hellalla lämmitettiin vesi. Vaikka oli kantovesi, vauva haluttiin kuitenkin joka ilta kylvettää. Vauvan jälkeen olivat vuorossa hänen vaatteensa, harsot ynnä muut. Ne oli hyvä siinä samassa vedessä pestä. Sitten vaatteet laitettiin isoon kattilaan hellalle kiehumaan ja tulipa puhdasta.
Kylvetystä harvennettiin vähitellen ja noin puolivuotiasta lasta käytettiin jo saunassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti