Vauvaa pidettiin paljon sylissä. Itkevä vauvakin yleensä rauhoittui, kun hänet otti syliin. Jos lapsi oli sairas ja sen takia itkuinen, vanhemmillani oli silloin tapana laittaa lapsi huovan päälle ja sitten he ottivat toinen toisesta päästä huopaa ja keinuttivat lasta siinä. Ja ihmeesti se usein auttoi.
Äidin tai isän syli oli vauvan kulkuneuvokin. Pitkiäkin matkoja kuljettiin jalan tai hevosella lapsi sylissä. Kastamatonta lasta ei tosin viety ainakaan pitkille kyläreissuille.
Kun vauvaa ulkoilutettiin talvella, hänet käärittiin huopaan ja laitettiin isoon pärekoriin, vasuun, joka puolestaan laitettiin kelkkaan. Siinä sitten lasta työnneltiin melko kylmilläkin ilmoilla.
1 kommentti:
Kiitos, näitä on kiva lukea :)
Meilläpäin on sanonta, että lapsen paikka on lattialla tai sylissä. Turhia ketkutuksia ei tarvita.
Lähetä kommentti