Uhkia

Lapset tekevät elämästä paljon monipuolisempaa. Arkipäivän vaaratilanteet muuttuvat.

Jos ihmettelee miksi nuorimmaisen kylpyvesi on sinistä, se johtuu tietenkin siitä että isoveljet tahtoivat sekoittaa hänelle ihan uuden ja oman saippuan, jonka raikas sävy oli peräisin leimasinväristä. Onneksi lapsi ei värjäytynyt.

Istuin kaikessa rauhassa koulun juhlasalin lavalla (kun ekaluokkalaiset pelasivat sählyä salissa) kun sain napakan potkun polveeni. Ne oli vaan ne ekaluokkalaiset lepovuorossa olleet tytöt jotka kulki aika lujaa poikki lavan. Ei tullut vammoja.

Samaan sarjaan kuuluu se, kun ekaluokkalainen oppi kutittamaan tökkäisemällä sormilla kahta puolta vyötäröä, tiedättehän, silleen äkkiarvaamatta.

Osa uhkakuvista on taloudellisia, kun asuu taloa joka täyttää ensi vuonna 60 vuotta. Pidin vieraanani sekä kattomiestä että putkimiestä, ja molemmat olivat sitä mieltä että miehen ikään ehtinyt talo kaipaisi laittoa niin ylä- kuin alapäästäkin. Tällaista me oltiin juhlavuotta silmällä pitäen suunniteltukin. Ehkä olisi aika varata muutama tunti pankkitädiltä, ja keskustella millä ehdoin saataisiin siirrettyä kaikki lainamme entiseltä kotipaikkakunnalta tänne nykyiselle, ja siinä samassa rytäkässä rahoitettua talonkin tarpeet.

Ja vaikka tuntuu että talvella ei ehtinyt talviurheilla ollenkaan tarpeeksi, nyt on parin päivän keväinen sää virittänyt jo sellaiseen kevättunnelmaan että parhaillaan satava lumi tuo pitkittyvän kevään mieleen lähinnä uhkakuvana. Lapioin lumetkin jo parvekkeelta! Seuraavana olisi vuorossa auringonottotuolien viritys, narsisseja ja sen semmoista!