Äidillä riitti maitoa joka lapselle. Vauva nukkui äidin vieressä ja sai käsittääkseni maitoa aina kun halusi. Mitään äidinmaidonvastikkeita ei tietenkään ollut.
Tuttia ei ollut, ei sitä osattu kaivatakaan. Vauva sai imemistarpeen tyydytettyä, kun hän oli pitkään rintaruokinnalla. Joillakin lapsilla oli ”unirätti”.
En muista että imetyksessä olisi ollut ongelmia, ennen kuin siinä vaiheessa kun imetys piti lopettaa. Se tapahtui, kun vauva oli 1-2-vuotias. Ehkä uusi vauva oli tulossa. Vieroitus oli iso ongelma, jonka jokainen äiti hoiti omalla tavallaan. Joku laittoi tervaa tai vastaavaa rintojen päihin, joku lähti sukuloimaan jättäen kotiväen tulemaan toimeen vauvan kanssa miten parhaiten näki. Jotkut yrittivät selittää: ”Maitoa ei tule, ei tule.” Vauvan itkua kuunneltiin joku päivä ja vähitellen ongelma oli ohi – sillä kertaa.
Kun vauvalle alettiin antaa lisäruokaa, hän söi sitä mitä toisetkin. Ei ollut vauvanruokapurkkeja. Peruna oli se esnimmäinen ruoka josta aloitettiin. Ruisleivän kantapala oli erittäin mieleinen. Sitä lapsi imeskeli innolla, varsinkin jos ikeniä kutitti kun hampaita alkoi puhjeta.
Kun aikuiset joivat kahvia, annettin lapselle välipalaksi ”pullamössöä” – siis kahviin sipullettua pullaa sokerin kera!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti