Kivikauden ihmisenä

Lueskelin jo syyskuun puolella - en tosin ihan sanasta sanaan - Matti Huurre -nimisen asiantuntijan kokoamaa kirjaa Kivikauden Suomi. Jos on lukenut varhaisnuoruudessaan kirjan Kova mies ja Nimetön (Sakari Pälsi, 1949), ei tässä ole kovin paljon uutta vaikka muutama kymmen vuotta lisätutkimuksia tuorein menetelmin onkin tarkentanut aikoja ja kuvaa tuon ajan elämästä. Epätarkaksi se toki jää, ymmärrettävästi, jos se mille rakentaa on joukko astianjäänteitä, erilaisia aseita ja työkaluja, punamultaisia hautapainaumia (edes luut eivät ole meidän maaperässämme säilyneet), muutama kalliomaalaus ja epämääräisiä asumusten paikkoja.

Kirjan teksti on kiihkotonta ja pohtivaa, ja kautta linjan kirjoittaja korosi käsitystään sitä, että kivikauden Suomessa asui yhtä älykästä, pystyvää, tasa-arvoista ja tyytyväistä/tyytymätöntä väkeä kuin nykyäänkin. Elintapa oli toki pyyntikansan tapa ja väkeä vähän, mutta ilmasto ei ollut mikään kammottavan kylmä, riistaa ja muuta ravintoa piisasi ja aikaa näytti olleen taiteen viljelemiseen, uskonnon harjoittamiseen ja  leikkikalujen väsäämiseen asti.

Muutama kirjassa kuvattu tai pohdiskeltu asia liikutti, vihastutti tai kutkutti mielikuvitusta:

Punamultahautoja oli tehty niin miehille, naisille kuin lapsillekin. Tanskasta, missä luitakin on säilynyt, oli löydetty synnytykseen kuolleen nuoren naisen ja hänen vauvansa luurangot samasta haudasta. Lapsi oli asetettu äitinsä kainaloon joutsenen siiven päälle.

Meidän Raamatussamme esiintyvät p-alkuiset sielunvihollisen nimet ovat alun perin joidenkin naapurinkansojemme kielissä merkinneet pääjumaluuden nimeä. Missä vaiheessa historiaa tällainen käännöskukkanen on päässyt syntymään, ja onko se ollut tahallinen vai tahaton?

Mielikuvitusta kutkuttava oli se ajatus, että jossakin ei-ehkä-niinkään-kaukaisessa menneisyydessä meikäläisten rinnalla on saattanut elää neanderthalilaisia. Entä jos sadut maahisista, peikoista ja muista tyhmänkankeista hahmoista ovatkin tosipohjaisia, hyvin vanhoja muistoja? Tämä osuus taitaa mennä historiantutkimuksen ja fantasiakirjallisuuden välimaastoon.