Urheilujuorinaa, osa II, lomalle jääden

Vastasin eilisen jorinan perässä olleeseen kommenttiin, ja päätin samalla vaivalla päättää tämän aiheen tältä kertaa. Etenkin kun huomasin, että pääsen kivasti yhdellä rastilla ylikin sivupalkin "30 liikuntarastia ennen syyslomaa" -tavoitteesta.

Eli siis aloitin kuukausi sitten kevyesti lenkkeillä ja mietin mitä sitä tekisi. Vannon tässä elämäntilanteessa nopeuden ja helppouden nimiin, eli ei mitään sellaista johon menee neljä tuntia kerrallaan ja/tai pitää lähteä jonnekin liikkumaan. Paitsi ehkä joskus, ratsastaminen esimerkiksi on kuitenkin niin luksusta. Nopeuteen ja helppouteen kuuluu osana hyvä valmistautuminen, eli kaivelin helposti saataville tietoa uimahallien aukioloajoista, milloin sinne ja sinne voisi mennä ohjatulle kuntosalitunnille, milloin on jousiammunnan yleiset harkat ja missä onkaan suunnistuskartta ja kompassi. Ja listattiin lasten kanssa mitä kaikkea sitä voisikaan tehdä. Nopeuden ja helppouden lisäksi liikuntaan innostamisessa lienee tärkeää monipuolisuus, hauskuus ja se että ainakin välillä sitä voisi tehdä lasten ja puolison kanssa. Tähän sopi kuin nyrkki päähän että seurakunnalliset sähly/futsal -vuorot alkoivat sunnuntaisi-iltaisin - siellä voi heilua koko porukalla.

Tärkeintä tähän astisen onnistumisen kannalta oli kuitenkin se, että avasin suuni täällä blogissa ja valitin liikuntaharrastamattomuutta. Ja Hanna V heitti minut sivulle CrossFit Mamas. Älkää pelästykö fittejä naisia kuvissa. Kommenttilaatikosta löytyvät treenaavat äidit - ympäri maailmaa, pienemmän tai isomman lapsikatraan kanssa kotona tai töissä ja kotona, hyväkuntoisia tai ekan kerran keski-iässä liikunnan aloittavia. Äideillä riittää kekseliäisyyttä välineiden hankintaan - jos puuttuu painotettu pallo, sen voi tehdä lasten vanhasta pallosta täyttämällä esim. riisillä, ja työkalupakki käy hyvin 10kg painosta. Ajanottoa häiritsevät kaksivuotias tai puoliso joka soittaa just kun on keskellä punnerrussarjaa. Kummasti äidit tuntuvat tosin innostuvan kuntonsa noustessa, ja hankkivan puntit tai leuanvetotangon. Jos aluksi on hypätty ekalle rappuselle, kohta hypätään jo keittiön tuolille ja mietitään mistä löytyisi tukevampi alusta.

Aloitin kuukausi sitten harjoitteella, jossa tehtiin aikaa vastaan kolme kierrosta sarja painavan pallon heittoja, sarja vatsalihasliikkeitä ja sarja punnerruksia - ihan perusjuttuja siis. Kas kun oli vaikeaa. Mutta tavallaan kivaa ja haastavaa ja sain sarjat tehtyä joten kuten loppuun. Seuraavana päivänä oli tarjolla jotain hieman helpompaa, joskin tyttären hyppynaruun tuli sotkeuduttua oikein kunnolla ja hämmästeltyä miten vaikeaksi hyppynaruhyppiminen on tullutkaan kun pitää 20 vuotta taukoa. Sitten piti jo vähän juostakin, ja kun välillä sai taas heittää palloa, ei se ollutkaan niin kamalaa. Samalla tulin lukeneeksi paljon vaikkapa nostamistekniikasta ja oppineeksi erilaisia liikkeitä.

Juttuun jäi tosi äkkiä koukkuun ja hankalaa on ollut kaksi: lepopäivien pitäminen (pitäisi pitää!) ja nostamisen tekniikka - vaikka nostaakin pieniä painoja. Näen, että lähitulevaisuudessa on mentävä jonkun asiaa osaavan tykö ja pyydettävä opettamaan.

Aikaa on mennyt päivässä 5-25 minuuttia, yleensä aamulla lasten lähdettyä kouluihin ja hoitoon ja ennen kuin itse olen aloittanut työt (tai meneehän kaikkeen perehtymiseen enemmän, eli esim. lukeminen on jäänyt vähemmälle viimeisen kuukauden aikana, ja ehkä untakin on tullut saatua se puoli tuntia vuorokaudessa vähemmän - jostakin se aika pitää kumminkin aina nipistää). Rahaa on mennyt 50e, kun hassasin salihanskoihin (turhat), hyppynaruun (kun se lasten on hankala) ja uuteen tankoon jossa voi roikkua (kun vanhaa ei ole saatu neljään vuoteen paikalleen kun jokin tärkeä osa puuttuu). Kotoa löytyi jalkapallo jonka täyttää riisillä ja teipata ilmastointiteipillä umpeen, raput löytyy, piha ja metsä löytyy, lattia ja pehmustetta lattialle löytyy, 8kg kahvakuula löytyy, ja kevyet (3kg) ja painavammat (8kg) puntit löytyy. Vähemmälläkin pärjäisi. Ainoa välttämätön tuntuu olevan urheiluliivien olemassaolo. Juosta voi näköjään vaikka vaelluskengillä, kun matkaa on maksimissaan se 800m kerrallaan. Hoo! On hauska tunne kun osaa ja jaksaa jotain vaikka ajatteli ettei osaa ja jaksa. Ja koko homma tuntuu leikiltä.

Me keskitymme seuraavan viikon nyt lomailuun ja matkusteluun ja nukkumiseen ja syömiseen, eli jatkukoon työt ja urheilut ja koneella olot tuota tuonnempana. Keksin uuden projektin tuohon sivupalkkiin loman jälkeen. Tuntuu siltä, että kuukausi on vielä lyhyt aika ja liikuntaan totuttelu on vielä pahasti kesken. Pitänee jatkaa tavoitteellisena oloa. Jos vaikka jouluun mennessä saisi ne päivittäiset harjoitteet tehtyä vielä enemmän ohjeiden mukaan? Ja edelleen tuntuisi leikiltä?