Viime yön uni meni jotenkin näin.
Olin yötöissä, ja olin jostakin syystä ottanut päivystykseen mukaan nuorimmaisen. Nuorimmaista piti nukuttaa, ja menin itsekin hetkeksi vaan hänen viereensä pitkälleen. Havahduin siihen kaameaan tunteeseen, että aikaa on kulunut arvaamattoman paljon ja seuraavat lentopaikkaennusteet olisi pitänyt aikapäiviä lähettää. Ja totta se oli! Kömmittyäni oikean ruudun ääreen melkein koko Suomi oli punaisena, sillä minun piti unessa kirjoittaa ennusteet melkein kaikille kentille ja ne olivat myöhässä jo kohta kaksi tuntia. Kaiken lisäksi en osannut ollenkaan kirjoittaa niitä, en löytänyt mistään edellisiä ennusteita enkä edes havaintoja ko. paikoilta. Ja kohta oli aika SEURAAVIEN ennusteiden, eivätkä nekään ehtineet lähteä ajoissa, ja kartan punaiset pisteet alkoivat VILKKUA!
Heräsin. Seuraavaan uneen, jossa kerroin miten ikävästi oli päässyt käymään ja missä ylin johtajani nyökytteli ja myönteli miten ikävää on kun noin käy.
Heräsin. Iltayöstä kuumeillut nuorimmainenkin oli jo viilennyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti