Pitkä putki päivystysvuoroja alkaa käydä fysiikan päälle. Jännä, minulla on harvoin ollut niskavaivoja - mutta harvoinpa olen myös istunut näin paljon herkeämättä. No, yksi yövuoro vielä ja sitten kotiin. Ja jännä ihan kokemusperäisesti huomata, että se on se paikoillaan olo eikä terve rasitus joka hajottaa paikat.
Mun ehdokas pääsi läpi! Ja tyttären historianopekin pääsi! Ei tuo tulos edes ollut kovin kamala.
Ja maailmaa on parannettu ainakin kaksi piirua oikeammaksi, kun olen ollut pari yösydäntä serkkuni, serkun vaimon ja serkun kolmevuotiaan luona kylässä. Oli heillä koirakin. Lampaat pysyivät siivosti navetassa (lampolassa?) eli niitä en nähnyt. Serkun kanssa on puhuttu ummista ja lammista jo varhaisteini-iästä lähtien. Kirjoista ja musiikistakin vähän, historiasta ja yhteiskunnallisista asioista (tai hän on puhunut minulle) ja nyt myöhemmin työstä, tutkimuksesta, koulusta, lapsista, eläimistä, politiikasta ja kaikesta muusta pienestä ja kivasta. Ja kirjoista.
Maailma on paljon parempi paikka kun on juttuseuraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti