Meitä on siunattu urheilullisilla lapsilla ja lapsiamme viisailla ohjaajilla/opettajilla/valmentajilla liikunnan maailmassa. Jo esikoisen uimakouluista jäi mieleen kaikille elämän osa-alueille sovellettavissa oleva ohje:
"Sun ei tarvii uskaltaa sitä mitä kaveri uskaltaa! Sun pitää uskaltaa se mitä SÄ uskallat!"
Eilen seurasin taas ihastuksella 11-vuotiaan yleisurheilutreenejä. Monipuolista, aika kovaakin harjoitusta ja hirmu huolelliset venyttelyt mukavine rupatteluineen. (Ja valmentajat antoivat luvan vanhemmillekin treenata omatoimisesti siinä sivussa, juosta saa radalla ja lainata painavia palloja ynnä muita seuran tavaroita, kunhan pysyy poissa toiminnan tieltä, toim.huom.). Kun toiset toivoivat seuraavaksi kerraksi vielä kovempaa treeniä ja toisen sanoivat että EI, EI JAKSA KOVEMPAA, tuli sama ohje hiukan eri muodossa:
"No, jokainen menee oman kunnon mukaan. Niin kovasti kuin jaksaa. Silloinkin kun hypätään, jokainen hyppää vaan niin korkealle kuin pääsee."
Toimitus huomauttaa, että aloitin tänään aamuni käymällä ensimmäisen kerran elämässäni fysioterapeutilla. Olkapää on ollut välillä kipeä siitä asti, kun puolison kanssa raahattiin elokuun lopulla vanhoja valurautaviemäreitä talon alta peräkärryyn. Lisäksi nyt kun on hiukan entistä enemmän alkanut harjoittaa liikuntaa (siis siinä mielessä, että lihasten ja nivelten ja sen sellaisten olisi hyvä olla kunnossa) (JEE JEE!), oli mukava varmistaa ettei olkapäässä ole mitään vakavaa, saako nostaa sitä sun tätä ja miten ja onko muuta mitä olisi hyvä tietää. Kaikenlaista oli, ristiselän jäykkyydestä, työskentelyasennosta, nostamistekniikasta ja olkapään kuntoutuksesta. Joku kalvo se oli ehkä revähtänyt, ja venyttämällä sen pitäisi palautua muutamassa viikossa.
Minä jorisen joskus lisää tästä urheilu-aiheesta, olin tosi epäileväinen silloin noin kuukausi sitten saisinko itseni innostumaan lisäliikuntaan mutta nyt näyttää hyvältä. Eikös se niin mene, että kun projektihakuiselle 2010-luvun tietotyöläiselle rakentaa minkä tahansa tehtävän projekti-muotoon, siihen paneutuu ja saattaa jopa innostuakin... (Etenkin kun tietoisesti päättää välttää lajeja joista ei kerta kaikkiaan pidä, eli ei yritäkään taas sen kymmenennen kerran aloittaa juoksua "kun se on niin helppoa".)
2 kommenttia:
Mun pitäis kyllä ottaa susta mallia. Tää syksy lipsahtanut entisestäkin sinne ei niin paremmalle puolelle... Ehkäpä syyslomalla vähän liikuntaa, edes? ;-)
:)
Minun on ihan pakko heittää sinut sille samalle sivulle (http://calicrossfit.blogspot.fi/), jolle ihana Hanna heitti minut kuukausi sitten. Olin silloin ihan varma ettei minun kunnolla tehdä noita juttuja, enkä meinannut millään ostaa Hannan myyntipuhetta siitä miten vaihtelevaisia, nopeita ja tehokkaita noi jutut on, ja miten niitä voi skaalata omien kykyjensä mukaisiksi. Aloitin kuitenkin soveltaen 17.9. harjoituksesta (ja opettelin termejä), ja nyt osaan jo lukea mitä harjoitus tarkoittaa ja melkeinpä jaksan tehdäkin ne niin kuin pitää, tai ainakin yrittää, eikä pitkät sarjat tai 800m juokseminen pelota enää! Eikä tarvi lähteä kotoa mihinkään ja max 20min riittää!
Lähetä kommentti