Jotenkin veto poissa pohjoisen keikan jälkeen. Tarve olisi lähinnä nukkua, ulkoilla ja syödä (=palautua?), ei niinkään esimerkiksi tehdä töitä. Onneksi olen ottanut syksyn aikana kertyvät lomapäivät ensi viikolle, ei tarvitse tehdä ainakaan palkkatyön aineistonkäsittelyä. Voi tehdä vaikka hitaaseen tahtiin "omien"töiden aineistonkäsittelyä.
Onpa ihanaa, kun on oma makuuhuone. En ollut ehtinyt nukkua siinä kuin yhden yön ennen lähtöäni, nyt nukun kuin porsas kun on niin hiljaista ja rauhallista. Ja psykologinen tieto, ettei samassa huoneessa ole lapsia jotka saattavat kääntää kylkeä tai puhua unissaan tai vaikka itkeä. Itku kuuluu kyllä naapurihuoneestakin, mutta herkkäuniselle äidille se muukin yöelämä aiheuttaa heräilyjä. Ehkä reilut kolme vuotta sitä on tarpeeksi.
Menemme viikonlopuksi vetämään koneistoja Paraisille ystäväperheen luo - loppusyksyn ohjelma jo monena vuonna peräkkäin. Odotan ajomatkan palkinnoksi hyvää ruokaa, kylpytynnyrin ja ehkä jopa veneilyä.
2 kommenttia:
Viekää terveisiä ja nauttikaa!
Juuri pari päivää sitten ajattelin, että olisipa kiva, jos vaikka Paraisten majatalossa tavattaisiin joskus :)
Sitten siellä olisi jo kahdeksan lasta - se kuulostaa aika huimalta määrältä :)
Mutta hauskaa se olisi! Meillä on vakiintunut käyntiajaksi joku oikein synkkä syksy. Ei kai ole pois suljettu ajatus, että Paraisilla kävisi muulloinkin.
Lähetä kommentti