Pääsiäispääsyjä

Pääsiäinen meni - perinteiseen suomalaiseen tyyliin - epähengellisesti kauniista kelistä ja hyvästä seurasta nauttien. Tämä on paikallisen lehden mukaan nykyajan pääsiäisen ydin: paistaako ulkona aurinko. No, suotakoon. Onhan tämäkin yksi niitä vanhoja juhlia, jotka kytkeytyvät vuodenkiertoon ainakin läheisen kevätpäiväntasauksen kautta.

Me ei varmaan koskaan ennen ole oltu pääsiäistä kotona. On oltu minun vanhempien tai puolison vanhempien/siskon luona, pohjoisen sukulaisissa tai Kilpisjärvellä. Onneksi sentään ystäväperhe oli kaupungissa, ja heidän kanssaan oltiin sekä perjantaina, lauantaina että sunnuntaina. Saatiin olla läheisessä mäessä ja auringossa - ja vaikkei heidän kanssaan niin heidän innoittamanaan uimahallissa (jossa ei ollut juuri ketään muita). Mäessä kohta-4-vee kokeili minikokoisia laskettelusuksia, ja meni aika itsenäisesti siinä loivassa lastenrinteessä. Huitoi kaikkia apuvoimia kauemmas eikä ottanut kääntymisen ohjeistusta kuuleviin korviinsa, sillä seurauksella että päivän viimeinen lasku päättyi ajautumiseen poikki rinteen ja rysäykseen toisen nassikan kanssa. Keneenkään ei sattunut, ja tyttö ilmoitti että hänestä tulee isona hiihtäjä. Huokaus. Onko minunkin ensi talvena pakko opetella laskemaan suksilla?

14-vuotias oli mummilla seuraneitinä ja osasi hienosti tulla junalla kotiin. Pojilla kävi pikaiset pääsiäiskuumeet, eli heillä osa aurinkoisesta lomasäästä meni harakoille.

Jotenkin olo noiden pyhien jälkeen on kevääseen suuntautunut, vaikka yöpakkaset hillitsevät lumien sulamista. Koulujakaan ei ole enää kuin tämä kalenterinsivu ja seuraava.