Minulla oli maaliskuun loppuun asti sivupalkissa taas liikuntahaaste, 60 rastia liikuntahetkestä (aika väljästi määritellen, tähän sopi kilsan uinti mutta myös 15 minuutin reipas jumppa) kolmen kuukauden aikana. Lopputulema oli 51.
Olen ihan tyytyväinen. Kolmen kuukauden aikana ehti olla kaksi pientä talviflunssaa mutta myös pari muuta viikkoa, kun olo oli syystä tai toisesta niin saamaton ettei kalenteriin kertynyt rastin rastia. Tammikuussa oli motivaatio-ongelmaa ja joka paikassa oli kylmä. Hiihtämään en mennyt.
Hyvä puoli jämähdysolossa on ollut se, että jonkin verran on tullut koetettua löytää jotain uutta josta innostua ja lämmiteltyä jotain vanhaa. Uimassa olen käynyt melko säännöllisesti ja kävisin vaikka useamminkin. Kerran kävin jopa yliopiston henkilökuntatarralla ilmaisella jumppatunnilla - ja pitäisi mennä uudelleenkin, sen verran kipeät jalat siitä tuli. Eikä siellä ollut niin pelottavaa kuin olin luullut.
Nyt kevään edistyessä on taas löytynyt syksyltä tuttua innostusta asiaan. Kotonakin jaksaa tehdä jotain. Ja jopa olen alkanut odottaa sitä kun lumet sulavat - siis siinä mielessä, että pääsee kokeilemaan jaksaako sitä juosta. Kun syksyllä alkoi tuntua siltä, että ehkä jaksaakin. Ja jos ei jaksa, onhan meillä syksyllä hankitut suunnistuskartat ja geokätkentäsivuston tunnukset. Ulos on päästävä kun valo tästä vielä lisääntyy ja maa kuivuu!
PS. Siitä kun sain itseni oikeasti enemmän liikkeelle (ja tavoitteellisesti - tavoitteellisuudeksi riittää minulla se, että minulla on liikuntapäiväkirja ja minua harmittaa jos viikon aikana siihen ei kerry vähintään kolmea merkintää) on nyt seitsemisen kuukautta. Olen tyytyväinen siitä että sain. Nyt kun olen harrastanut lihaskuntojuttuja ja uintia ja sen sellaista, olen muistanut että näitähän on tullut tehtyä lukioikäisenä ja opiskelijana aika paljon. Tavat olivat vain ehtineet hautautua kaiken työelämän ja lapsiperheilyn alle. Ja ihan selkeästi keski-ikäistyvällä ei ole varaa haudata mitään hyödyllistä minnekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti