Takaisin kivikaudelle

Ehkä työaikaansa voisi käyttää vieläkin huonommin kuin liikuntamahdollisuuksia selaamalla ja lukemalla Jean Liedloffin 70-luvulla kirjoittamaa klassikkoa The Continuum Concept – In Search of Happiness Lost. On siis taas jonkinlainen jumi mitä tulee tieteellisen tekstin tuottamiseen ja teknisiä ongelmia mallin kanssa. Elän siinä toivossa, että viikkorytmin selkeytyminen opetusten loputtua auttaa molempiin. Reilu viikko vielä.

Kirjoitan myöhemmin paljon enemmän Liedloffin kirjasta. Mutta sen haluan sanoa jo tässä vaiheessa, että onpa ihanaa kun se hissuksiin ja hatarasti muodostuva oma ajattelumalli hyvästä kasvatuksesta, perhe-elämästä ja yhteiskunnasta on jo kirjoissa ja kansissa. Ja että maailmasta löytyy ihmisiä, jopa kansoja, jotka oikeasti elävät sellaisen helpon ihmisyyden elämää vauvasta vanhukseen.

(Tiesin jo ennestään, että olen liki sanasta sanaan samaa mieltä asioista, joita kirjassa esitetään vauvan ja pikkulapsen hoidosta. Näistä periaatteista voi lukea jo suomeksikin monesta lähteestä, ja ne ovat liki ”normaaleja” käytänteitä – kantaminen, yhdessä nukkuminen, pitkä imetys, vauvan pitäminen mukana perheen aktiviteeteissä mutta ei huomion keskipisteenä. Eniten minua kiinnosti isompien lasten kehitys porukan jäseneksi ja koko yhteisön toiminta.)

Tietenkin, me emme elä kivikaudella kuten jotkut Venezuelan intiaanikansat, tai kuten melkein elivät Suomen maaseudun ihmiset vielä joitakin sukupolvia sitten. Vastaavankaltainen yhteisöllisyys, työn tekeminen ja yhdessä kasvaminen saattaa olla jopa mahdotonta, ainakin vaikeaa nykypäivän länsimaisessa menossa. Enkä ole varma olisiko paluu kuitenkaan ratkaisu, tai olisi se varmasti osaan niistä pulmista joita nykyään nähdään siellä ja täällä. Mutta haluaisimmeko takaisin myös tietyt sairaudet, lukutaidottomuuden ja taikauskon? Onko mahdollista ottaa rusinat kahden sortin pullasta vai onko ostettava koko paketti?

 Kivikausi-paketin ostaja joutuisi tekemään mielenkiintoisia ja radikaaleja muutoksia omassa suhtautumisessaan työn tekoon, ruokaan, yhteisönsä lasten ja vanhusten kanssa olemiseen, muutoksiin ja ”kehitykseen”, ajankäyttöön, toisten ihmisten kontrolloimiseen jne. jne. Kirjasta ja ”konseptista” lisää englannin kielellä täällä, ja suomeksi täällä.

Mikäli suomalaisen maaseudun elämä ei-niinkään-kaukaisessa menneisyydessä kiinnostaa, ohjeistan kääntymään omien isovanhempien tai paikallisen kirjaston puoleen.