Viikko on mennyt kesäauringossa paistatellen ja hiukan välillä töitäkin tehden. Pojilla on paljon harkkoja ja kaikilla lapsilla kevätkauden viime viikkojen menoja ja muistamisia. Viikonloppu olisi tarkoitus olla vaan - katsoa ihania jääkiekkopelejä ja euroviisuja, ja kaivaa kasvimaata vähissä vaatteissa.
***
Otetaan viikonlopun alun iloksi otsikonmukaista pohdintaa kun TV:stä päästiin puhumaan.
Uutisethan ovat tunnetusti satunnainen valikoima kuvaa sotatoimialueilta, höysteenä muutama muu katastrofi. Okei, maailmaan ei pidä suhtautua liian sinisilmäisesti ja tieto on hyvästä. Mutta uutislähetykset menevät mielestäni sinne jonnekin K-12 –kategoriaan. Liikaa sinisilmäisyyttä vahingollisempaa on liika mustavalkoisuus, tai se että maailman käsittää pelottavaksi ja pahaksi ja alkaa ajatella että kotimaan rajojen ulkopuolella on pelkästään nälänhätää ja pommimiehiä.
Meillä on TV auki lähinnä silloin kun sieltä tulee euroviisut, urheilua tai Myytinmurtajat. Uutiset nähdään ehkä kerran puolessa vuodessa. Puoliso lukee ne netistä ja minä seuraavan päivän lehdestä. Hyvin on pärjätty. Lapsille luetaan lehdestä jos jotain järisyttävää on tapahtunut – kiinnostavaa, tai sellaista josta todennäköisesti koulussakin puhutaan (esim. Norjan ampumistapaus ja sen sellaiset).
Olen ajatellut, että siinä vaiheessa kun lapsi jaksaa lukea tapahtumat lehdestä (ja siinä sivussa taustoittavan jutun sivun liepeestä), hän on kypsä maailman tapahtumien seuraamiseen. Siihen asti olen tyytyväinen, jos lapsi kasvattaa yleissivistystään ja suvaitsevaisuuttaan lukemalla kaikkea muuta, mitä pöydässä lojuu. (Meillä ei olla kovin nuukia pöydässä lukemisen suhteen. Yhteiseen ruoka-aikaan ei lueta, mutta jos on kyseessä väli-, ilta- tai aamupala, jolloin jokainen kaipaa enemmän rauhaa kuin keskustelua, luemme kyllä.) Aku Ankat on OK, ja tiedelehdet, erilaiset järjestö- ja harrastelehdet myös.
Olen myös iloinen, jos lapsi kasvattaa itselleen paksua nahkaa lukemalla paljon fantasiaa ja jännityskirjallisuutta. Kunnollisessa tarinassa on kaiken toiminnan ohessa myös pohdintaa syistä ja seurauksista, erilaisista aatejärjestelmistä ja toimintatavoista. Ehkä jopa pyrkimystä yleviin periaatteisiin kuten totuus, oikeus, hyvyys.
Keskustelu on aina hyvä juttu. Lasten välinen, lasten ja vanhempien välinen, lasten ja opettajien välinen, lasten ja muiden aikuisten (sukulaiset, valmentajat jne) välinen. Pitkiä keskusteluja ei aina tarvita, mutta kyllä lapsi yleensä kysyy jos jokin askarruttaa. Siis edellyttäen että edellisillä kerroilla ihmettelyihin on vastattu asiallisesti ja väheksymättä.
Sitten on vielä se, että koetan olla opettamatta lapsia pelkäämään. Maailma on hieno paikka ja ihmiset mielenkiintoisia. Millaiseen maailmaan lähetämme lapsemme? Tätähän sitä tunnutaan kyselevän tekstiviestipalstoilla ja mielipideosastoilla harva se päivä. Barbara Handley sanoo sen täällä niin rehellisesti, että alkaa itkettää. (Löytyy tietenkin ”kivikautiselta” kasvatuspohdintasivulta!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti