Arjen rullausta

Tulen nyt hetkeksi pois sieltä kivikaudelta ihan normaaliin 2010-luvun häsellykseen.

Toukokuu on kivaa aikaa, kun on näitä pätkäviikkoja. Helpottaa kevätväsyneitä koululaisia, eikä ole pahitteeksi vanhemmillekaan. (Jännä huomata, miten iän mukana vapaapäivien pitäminen onnistuu paremmin. Siis päivien, jolloin on vapaana työajatuksista ja työn jatkamisen paineesta. Ehkä syynä on se, ettei kummallakaan meistä ole nyt työn alla mitään opinnäytetyötä tai vastaavaa, työ tuntuu enemmän palkkatyöltä vaikka se tutkimusvoittoista onkin. Asiaa auttaa sekin, että omakotitalossa on niin paljon enemmän mielekästä tekemistä kuin kerrostaloasunnossa.)

Keskiviikkona pidimme työpäivän kotitoimistolla ja eilinen oli hela-vapaa. Näiden päivien saldo oli ihanan monta roikkumassa ollutta tehtävää pakettiin:

-Leikkautimme kaikkien hiustenleikkausta monta viikkoa (kuukautta?) kaivanneiden päät, yhteensä neljä päätä.
-Kävimme vihdoin ja viimein kaatopaikalla.
-Sain puolison avustuksella uuden version käyttämästäni lumen laskentamallista toimimaan – tämän toimimattomuus oli istunut inhottavana peikkona olalla jo aika pitkään.
-Kävin läpi kaappeja viikonlopun katukirppistä varten, ja nyt meillä on aika läjä myytävää. -Ystäväpariskunta kävi meillä kylässä, ja se rakennusinsinööri heistä teki katselmuksen saunamökkiimme ja antoi kauan kaivatut kunnostusohjeet.
-Tyttären heppailumeno kesälle taisi vihdoin järjestyä ja yhden yön majoitusvaraus (tarvitaan vielä muutama) kesän ainokaista suunniteltua reissua varten on jopa tehty.
-Pääsin puoliväliin Yrjö Kokon klassikoa ”Poro”, jonka lainasin työn vuoksi ja jonka aloittaminen on jostain syystä tuntunut vastenmieliseltä. Mutta sehän on tietenkin mielenkiintoinen ja vetävä eläinlääkäriromaani.
-Eilen illalla kävin tulta päin ja avasin verottajan nettipalvelun käsissäni erinäisiä laskuja ja kuitteja ja tarjouksia liittyen viime vuoden rahaa vieneisiin remontteihin. Jos nyt oikein ymmärsin, joulukuussa olisi tulossa aika paukku veronpalautuksia kotitalousvähennysten takia.