Viikonlopun hehkutuksen jälkeen sama maanläheinen meno jatkuu.
11-vuotiaalla ei ollut illalla harkkoja, joten kalaan taas. Into on taitoa isompi, ja harkintakyky hukassa. Yhtään ei naurattanut kun väsyneenä kello kahdeksan jälkeen sai ottaa vastaan ensin lannanhajuisen esikoisen (tuli tallilta, meni suihkuun, vaatteet pyykkikoneeseen ja kengät ulkorappusille) ja sitten kalanhajuisen pojan, jolla oli perkaushalut nollassa ja muovipussissa varmaan kaksi kiloa ahvenia ja särkiä. Käsitteli yhden pannullisen verran kaloja, mutta osa meni kyllä suoraan poistoon.
Ja poika suihkuun, nämäkin vaatteet pyykkikoneeseen ja kengät esikoisen kenkien viereen kuivumaan.
Eihän tämä muuten, mutta kun puoliso on aika allerginen sekä kalalle että eläinpölylle. Melko hyvin hän on lasten kanssa siedättynyt, mutta koetetaan pitää sisäilma kuitenkin mahdollisimman vapaana tuollaisista allergeeneista. Ja ovenkahvat ilman kalansuomuja.
Pojan kalastushinkua emme tahdo sammuttaa, ja ihmeen hyvin hän on jo oppinut mm. sen kalan käsittelyn. Täytynee antaa hänelle mukaan pieni boksi kylmäkallen kanssa, ja ohjeistaa käsittelemään kalat jo suoraan rannassa. Onhan kotitarvekalastus aika korkealla, jos luonnonvarojen kestävästä käytöstä puhutaan, ja omatoimisuudesta, ja omavaraisuudesta ja vaikka mistä hyvästä (vaikka nyt "takaisin kivikaudelle" -henkeen...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti