tiistai 28. toukokuuta 2013

Takaisin kivikaudelle III

(Melkein kirjoitin ”Taksilla kivikaudelle”. No, ehkä se olisi ollut juuri oikea otsikko tälle jutulle…)

Jatkoa edellisiin samoin otsikoituihin.

Niin että mitä sitä voi tehdä? Sitä voi hoitaa lapsensa niin kuin intiaani – ainakin pienen sellaisen.

1. Mitä vauva tarvitsee? Läheisyyttä ja loputtomasti ihmiselämää seurattavaksi.

Haaste: Voisinko antautua sellaiseen läheisyyteen kuin ennen on tehty - missä vauva on oikeasti läsnä kaiken aikaa. Ja onko minulla antaa mitään mitä seurata? Onko minulla mielekästä tekemistä, oikeaa aikuiselämää? Vai viihdytänkö itseäni erilaisten ruutujen äärellä silloin kun en ole lapsen silmien ulottumattomissa työpaikallani (jonne lapsi ei pääse mukaan)?

2. Mitä taapero ja pieni lapsi tarvitsee? Liikuntaa ja vanhempien lasten seuraa. Erityisesti taapero tarvitsee, niin kuin vauvakin, ihmiselämää seurattavaksi – kieltä kuunneltavaksi, tapoja opittavaksi, sosiaalisia tilanteita seurattavaksi, työtä nähtäväksi ja kokeiltavaksi.

Haaste: Edelleen, onko elämässäni mitään seurattavaa, mitään mihin lapsen ottaa mukaan? Millaisessa päivähoitopaikassa kaikki tämä parhaiten toteutuisi, jos päiviä ei voi viettää kotipihassa?

3. Mitä isompi lapsi tarvitsee? Vapautta, omaikäistä seuraa, mahdollisuutta viettää aikaa ulkona, liikkuen, tärkeitä taitoja harjoitellen. Aikuisten elämää seurattavaksi, ja opiksi otettavaksi. Ja työtä, vastuuta, hyväksyntää.

Haaste: Miten löytää tasapaino liiaksi lapseen keskittyvien ja liian sitovien harrastusten ja toisaalta lapsen omien taitojen kehittymistä tukevien ja ikään kuin työksi luettavien harrastusten välimaastossa? Miten koululainen voi olla vapaa? Entä tämä nykyajan tekniikka? Ja mistä kaupunkikodissa löytää tarpeeksi työtä?  Miten nykyajan suomalainen koululainen näkisi oikeaa ja kasvuun innostavaa aikuiselämää?

4. Mitä minkään ikäinen lapsi ei tarvitse? Kieltoja, käskyjä, sääntöjä, rajoja, palkintoja, rangaistuksia, nalkutusta, sitä että aikuisen huomio liikaa kiinnittyy häneen ja hänen tekemisiinsä, sitä että aikuinen määrittelee sen missä lapsi on ja mitä hän tekee.

Haaste: En minä osaa olla yequana-äiti. Tämä kohta toimintaohjelmasta tuntuu aivan mahdottomalta.

5. Mitä aikuinen tarvitsee? Mielekästä tekemistä, riittävästi ruokaa ja unta, seuraa, perheen ja koko yhteisön, vaihtelua ja hauskuutta. Erityisesti varmuuden siitä että omalla elämällä on merkitystä ja että oma itse on rakastettu, hyväksytty ja hyvä sellaisenaan.

Haaste: Niinpä niin.

Yhteenveto. Kohdat yksi ja kaksi on aika helppokin hallita. Haasteita toki on. Mutta kohdasta kolme eteenpäin koko yhteiskunta pitäisi olla rakennettu eri tavalla.

Ei kommentteja: