perjantai 16. elokuuta 2013

Synnyttäminen harrastuksena

Jatketaan nyt tuota jaarittelua tukiäitihommista. Ennen kuin lähden viikonlopunviettoon ihan ilman perhettä ja huomenissa ihanasti kyläilemään serkulla ja sitten yhden sortin kollegalla niin luonnon helmassa että siitä on romanttisuus kaukana.

Kuten edellisessä postauksessa sanoin, syksyllä en ehdi tehdä tällä tukiäitisaralla juuri muuta kuin käydä kolmena päivänä doulakoulutuksessa. Tai kahtena.

Mutta miksi doulahommaa?

No synnyttäminen on aika hieno ja intensiivinen kokemus, mutta tosi suurella todennäköisyydellä minulla elämänvaiheena taakse jäänyt. Ja kaikilla ei ole tukihenkilöä omasta takaa. Ja laajalti hyväksytään se näkökanta, että tukihenkilö tekee synnytyksestä äidille miellyttävämmän kokemuksen – parhaassa tapauksessa vähentää lääketieteellisten puuttumisten tarvetta, estää synnytyksen pitkittymistä ja niin edelleen. Eli win-win siinä missä vauvojen hoito ensikodillakin.

On toinenkin perustelu, vaikka doulana onkin sitouduttava synnyttäjän/perheen omiin tarpeisiin, ei omiin periaatteisiin. Silti ajatus luonnonmukaisemmasta ja sitä myötä HELPOMMASTA synnytyksestä ja sen edistämisestä kolkuttelee jossakin mielen kolkassa.

Olen nyt ollut mukana raskaus-, synnytys- ja imetyskuvioissa yli 15 vuotta. Edelleen ne jaksavat ihastuttaa ja ihmetyttää. Koko ajan olen jotain oppinut ja koko ajan liirannut lähemmäs luonnonmukaisuuden ihannetta – vaikka se taisi olla lähtökohta jo silloin kauan sitten, miksi muuten olisimme hakeutuneet Haikaranpesä-osastolle, vaikka en perusteita tosiaan enää muistakaan.

Nykyinen äitiyshuolto ja synnytysten ”hoito” taitavat edelleen olla kauempana luonnollisuuden ideaalista kuin pikkulapsen hoito (sillä puolella kun mm. vierihoito, imetys ja lapsentahtisuus alkavat olla jo päivän sana), eli tekemistä piisaa riittävästi vertaistoimijoillakin.

(Ei lähdetä keskustelemaan äiti- ja lapsikuolleisuuden vähenemisestä ja nykysynnytysten turvallisuudesta. Minun on vaikea uskoa miten ne eivät voisi olla yhtä aikaa turvallisia ja lempeitä, perheen valintoihin ja voimavaroihin luottavia.)

Ei kommentteja: