tiistai 19. marraskuuta 2013

Holhottavana kyselyikäinen

Kuten edellä kävi selväksi, tuli oltua pari vuorokautta melko tiiviisti 4,5-vuotiaan parissa. Ja huomattua mm. että lapsi on ajautunut ihanasti intensiiviseen kyselyikään. Tämä on nyt neljäs kyselyikäinen jota on tullut hoidettua viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ehkä voi jo vetää jotain johtopäätöksiä lapsia kiinnostavista aihepiireistä

Luonto. Oravat, karhujen vaarallisuus, puut ja puiden lehdet, kasvien kasvaminen, lumi, jää ja sulaminen, miksi mäki ei valu alas. Pilvien olemus, sade.

Ajan kulku ja vuodenajat. Päivät, onko nyt huomenna. Viikkojärjestys. Juhlapäivät ja syntymäpäivät. Vuodenaikojen vaihtuminen ja miksi niin.

Taivaankappaleet. Loputon kysymysten lähde on taivas ja sen ilmiöt, etenkin jos ajetaan autolla pimeässä. Miksi aurinko on niin kuuma? Miksi kuu näkyy paremmin pimeällä? Jos kuuhun poraa reiän, meneekö se reikä umpeen kun poran ottaa pois?

Oma perhe ja oma paikka siinä, perheen historia. Missä järjestyksessä kaikki ovat syntyneet. Miksi? Missä asuttiin aikaisemmin ja miksi muutettiin? Millaista oli  kun lapsi oli pienempi?

Suuret kysymykset. Tähän kategoriaan kuuluvat kaikki kysymykset, jotka joko vaativat vanhempaa tietämään mitä mieltä juuri hän on hengellisistä ja ikuisuuskysymyksistä tai  kaivamaan kirjahyllystä ”meille tulee vauva” –henkisen kirjan. Miten se vauva tulee ulos sieltä mahasta? Missä se vauva oli ennen kuin se oli siellä mahassa? Kun ukki kuoli, onko se jo syntynyt uudestaan? Miksi kirahvi on tuon näköinen? Mitä sitten jos ei ole yhtään ihmisiä? Milloin mummu kuolee? (Jos itsellä ei ole antaa omakohtaisia vastauksia – joiden on muuten hyvä alkaa ”Minä uskon että…”, näiden kysymysten vastauksissa kun ei liikuta kovin vankalla maaperällä – ”En tiedä, mutta aika monet ajattelevat että…” –alkuiset vastaukset ovat ihan OK.)

Sitten tulee täsmäiskuja joidenkin yksittäisten teemojen kimppuun, ja keskustelu ja kysymykset pyörivätkin tiiviisti tunnin tai pari päivää niiden ympärillä. Teknisten laitteiden toimintaperiaatteet. Ravitsemusoppi (lasta kiehtoivat loputtomasti erilaiset sokerit ja mistä ruoista niitä saa). Sukulaisuussuhteet. Näin joulun lähestyessä kirjoitamme taas noin 70 korttia, ystäville, sukulaisille, työkontakteille. Tämä on kyselyikäiselle huumaava mahdollisuus päästä kyselemään kuka kukin on, missä se asuu, miksi sille laitetaan kortti, ollaanko käyty sen luona ja miksi ei, mitä sukua se on meille. Mitä isompi ja monimutkaisempi suku, sitä tärkeämpi tällainen integroiva keskustelu vaikka sitten vain kerran vuodessa.

(Joulukortteja kirjoittaessani hokasin että totta vieköön, äitini asuu saman tien varrella kuin hänen äitinsä vanhemmat aikoinaan asuivat. Ja saman tien varrella on ollut myös isäni isän synnyinkoti.)

Olen edelleen sitä mieltä, että terve lapsi saisi kyselemällä imettyä itseensä vähintään peruskoulun oppimäärän – edellyttäen, että läsnä olisi innostuneita ja laajan tietopohjan omaavia aikuisia.

Ei kommentteja: