Kuten edellä kävi selväksi, tuli oltua pari vuorokautta melko
tiiviisti 4,5-vuotiaan parissa. Ja huomattua mm. että lapsi on ajautunut
ihanasti intensiiviseen kyselyikään. Tämä on nyt neljäs kyselyikäinen jota on
tullut hoidettua viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ehkä voi jo vetää jotain
johtopäätöksiä lapsia kiinnostavista aihepiireistä
Luonto. Oravat,
karhujen vaarallisuus, puut ja puiden lehdet, kasvien kasvaminen, lumi, jää ja
sulaminen, miksi mäki ei valu alas. Pilvien olemus, sade.
Ajan kulku ja vuodenajat.
Päivät, onko nyt huomenna. Viikkojärjestys. Juhlapäivät ja syntymäpäivät.
Vuodenaikojen vaihtuminen ja miksi niin.
Taivaankappaleet.
Loputon kysymysten lähde on taivas ja sen ilmiöt, etenkin jos ajetaan autolla
pimeässä. Miksi aurinko on niin kuuma? Miksi kuu näkyy paremmin pimeällä? Jos
kuuhun poraa reiän, meneekö se reikä umpeen kun poran ottaa pois?
Oma perhe ja oma
paikka siinä, perheen historia. Missä järjestyksessä kaikki ovat syntyneet.
Miksi? Missä asuttiin aikaisemmin ja miksi muutettiin? Millaista oli kun lapsi oli pienempi?
Suuret kysymykset.
Tähän kategoriaan kuuluvat kaikki kysymykset, jotka joko vaativat vanhempaa
tietämään mitä mieltä juuri hän on hengellisistä ja ikuisuuskysymyksistä
tai kaivamaan kirjahyllystä ”meille
tulee vauva” –henkisen kirjan. Miten se vauva tulee ulos sieltä mahasta? Missä
se vauva oli ennen kuin se oli siellä mahassa? Kun ukki kuoli, onko se jo
syntynyt uudestaan? Miksi kirahvi on tuon näköinen? Mitä sitten jos ei ole
yhtään ihmisiä? Milloin mummu kuolee? (Jos itsellä ei ole antaa omakohtaisia
vastauksia – joiden on muuten hyvä alkaa ”Minä uskon että…”, näiden kysymysten
vastauksissa kun ei liikuta kovin vankalla maaperällä – ”En tiedä, mutta aika
monet ajattelevat että…” –alkuiset vastaukset ovat ihan OK.)
Sitten tulee täsmäiskuja joidenkin yksittäisten teemojen
kimppuun, ja keskustelu ja kysymykset pyörivätkin tiiviisti tunnin tai pari
päivää niiden ympärillä. Teknisten laitteiden toimintaperiaatteet.
Ravitsemusoppi (lasta kiehtoivat loputtomasti erilaiset sokerit ja mistä
ruoista niitä saa). Sukulaisuussuhteet. Näin joulun lähestyessä kirjoitamme
taas noin 70 korttia, ystäville, sukulaisille, työkontakteille. Tämä on
kyselyikäiselle huumaava mahdollisuus päästä kyselemään kuka kukin on, missä se
asuu, miksi sille laitetaan kortti, ollaanko käyty sen luona ja miksi ei, mitä
sukua se on meille. Mitä isompi ja monimutkaisempi suku, sitä tärkeämpi
tällainen integroiva keskustelu vaikka sitten vain kerran vuodessa.
(Joulukortteja kirjoittaessani hokasin että totta vieköön,
äitini asuu saman tien varrella kuin hänen äitinsä vanhemmat aikoinaan asuivat.
Ja saman tien varrella on ollut myös isäni isän synnyinkoti.)
Olen edelleen sitä mieltä, että terve lapsi saisi
kyselemällä imettyä itseensä vähintään peruskoulun oppimäärän – edellyttäen,
että läsnä olisi innostuneita ja laajan tietopohjan omaavia aikuisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti