Muutoksiin pitää kuulemma sopeutua, ja tätä on tässä tehty.
Kalenterissa on yksi toiselle paikkakunnalle suuntautuva työmatka tälle vuodelle, ja sekin on päiväseltään tehtävä keikka. Ja kohta kirjoitetaan alle työsopimus, joka näillä näkymin on yli vuoden mittainen. Sopeutuminen on siis paikallaan vietettävään elämään, ja paljon vakaampaan ja ennakoitavampaan sellaiseen. Vielä tuntuu kivalta, katsotaan alkaako kaasujalkaa kutittaa viikon vai vasta kahden päästä.
Onneksi lasten ja puolison kalenteri ei muutu, eli kaikki tuntuu kaatuvan yhtä ihanasti päälle kuin kuluneet kuukaudetkin. Mutta matkalaukun laitoin kyllä pois näkösältä ja ajattelin matkoilla käytettävän kampalaukunkin tunkea kaappiin.
Kirjallisiin töihin pääsee keskittymään hissuksiiin, ja jouluvalmisteluihin, ja kunhan uskallan, ilmoittaudun taas läsnäolevaksi ensikodille ja yleensä sen kaltaisiin vapaaehtoistoimiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti