Pidetty tässä vanhemmuutta päivä kerrallaan. Pakko kai se on myöntää, että puolison ja vanhimmaisen kymmenen päivän reissu on poikkeustila, ja se jotenkin näkyy ja tuntuu kotonakin. Ainakin pojat ovat välillä tosi ailahtelevaisia.
Päivä kerrallaan -elämässä on se hyvä puoli, että voi olla tyytyväinen pienistä saavutuksista. Taas on ilta ja tässä ollaan. Ruokaa on saatu päivän aikana, ja ohjelmat suurin piirtein vedettyä läpi. Kaikki olemme keskenämme enemmän tai vähemmän puheväleissä. Sitten jos jonain päivänä (kuten tänään) on vaikka saatu tehtyä jotain niin hienoa kuin uimassa käynti, sillä ratsastaa jo monta päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti