Tänään toivottu eilen yöllä hoidetusta Housen katsomisesta, työstetty ystävän kanssa raskaus- ja vauva-asioiden tukea rakkaassa kotikaupungissamme sekä ystävän opintojen edistämistä, muokattu artikkelia, kirjoitettu puhtaaksi Rovaniemen keikan muistiinpanoja sekä välitetty niitä sinne, tänne ja tonne, uusittu kirjaston lainoja.
Katsottu tuota uskomatonta helmikuun lopun pihanäkymää: siellä ne puutarhajätteet makaavat kaiken kansan nähtävillä, jäätä on vähän, lunta ei sitäkään vähää, sukset nojaavat seinään varsin irvokkaan näköisenä. Muutama päivä sitten oli lehdessä tieto siitä kuinka monta astetta keskimääräistä lämpimämpi tämä helmikuu on ollut. Se oli monta, varmaan ilmastonmuutosennusteiden yläkantissa vaikka ajateltaisiin vasta aikaa muutaman vuosikymmenen päähän. Tämmöistä kohdehan sitä ollaan menossa. Eikä huvita yhtään.
Mietitty paria muutakin lehtiuutista: sitä miten olympialaisten aikaan miehetkin näyttivät vapautuneesti tunteitaan ja itkivät julkisesti. Tätä on ollut ilmassa viime aikoina. Kertonee jotakin tervehtyneestä itsetunnosta. Samaten luin jutun suomalaisten ajankäytöstä. Silmiin pisti se, miten monet ikäluokat viettävät yhä enemmän aikaa yksin. Se ei liene kovin mahtava juttu ja katsotaan millaista satoa siitä tulevaisuudessa kerätään. Mutta kuulemma viime vuosikymmeninä on ollut jatkuva trendi se, että vanhemmat viettävät enemmän aikaa pienten lasten hoivaamiseen. Tämä on asia, jonka uskon näkyvän jatkuvana itsetunnon tervehtymisen ja itsessään viihtymisen trendinä ihan kansakunnan tasolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti