Kohta pitäisi äänestää eurovaaleissa.
Viime vuonna aloitettu yhteiskunnallinen(kin) luku-urakka ja pieni oma ajatustyö on vaan johtanut hankalaan välikäteen. Olen aina äänestänyt kun olen vaan voinut ja olen sitä mieltä että yksilöiden pitäisi saada vaikuttaa paljon paljon paljon omaan elämäänsä ja lähiympäristönsä (ja miksei laajemmallekin) päätöksentekoon. Mutta minulta on menossa usko edustukselliseen demokratiaan.
Onneksi apuun tuli joku ikivanha ranskalainen teksti, poliittista kirjeenvaihtoa se oli, joka oli suomennettu Ville-Juhani Sutisen toimittamaan kokoelmaan "Utopiasosialistit". Jo satoja vuosia sitten tämä ongelma ratkaistiin äänestämällä tyhjää. Kotiin jääminen ja nukkuvien puolueeseen jättäytyminen ei ole kapinaa, eikä edes Aku Ankan äänestäminen. Se joka haluaa muuttaa päätöksentekojärjestelmän äänestää kyllä, mutta tyhjällä lipulla.
En jaksa enkä ehdi olla kovin hyvä agitattori, mutta kyllä minä tämän idean kylvin jo äitini päähän kun hän nureksi kaikkia ehdokkaita mutta halusi kuitenkin uurnille.
***
Paikalliset agitaattorit ovat järjestäneet täksi illaksi paikalliskirjaston rappusille mielenilmauksen. Tarkoitus oli jättää astalot ja polttopullot kotiin ja kokoontua lukemaan porukalla. Paikalle ovat kutsuneet tiedotusvälineitä. Joka ikisen kirjaston arvo on jotenkin niin selvä asiat, etten ryhdy tässä luettelemaan miksi yhtään ei tänäkään vuonna pitäisi lakkauttaa.
***
Toinen päivä ilman kahvia. Jos unohtaa takaraivossa tuntuvan jomotuksen, ihan hyvin menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti