Vapaa ilta ja vapaapäivä. Houkuttelin puolison siskon irti kaupunkiasunnostaan ja ajoimme yhdessä mökille juoruamaan ja miettimään onko yöllä valoisaa myös tihkusateen aikaan.
Tänään otimme tien pohjoiseen, ja hillitsimme itsemme Kaunispään kohdalla. Siinä on se vaara että Ivaloon on enää muutama kymmenen kilsaa... Ja Inarihan on sitten jo kivenheiton päässä ja tie sinne on niin hieno... Ja sitten olisi kiva jatkaa vielä vähän... Kaarsimme lounaan jälkeen tiukasti takaisin etelään. Huomenna on kuitenkin molempien oltava töissä heti aamutuimaan.
Ylä-Postojoella on aivan mainio kahvipaikka.
Vuotson Siepin kaupasta saa edelleen maan parhaat kampanisut.
Ja lapsuuteni jokiranta Vuotson metässä oli taas ja jälleen ennallaan. Se on jännä miten tuttu voi olla kivien väri ja hiekan tuntu ja koko paikan äänimaailma. Olen varmaan viettänyt erinäisiä hetkiä kyykkysilläni vesirajassa, suunnitellen satamia, kahluureittejä, vallihautoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti