Viisivuotias on surrut lumettomuutta. Vanhemmat (ja koululaiset) ovat muistelleet talvia Vuosaaressa, kun sumuinen hämäryys ja mutainen/routainen maa ilman lumipeitettä olivat enemmän sääntö kuin poikkeus.
Viime viikolla tuli yllättäen sentti lunta. Viisivuotias istui tavallista ryhdikkäämmin auton istuimella kun ajoimme kotia kohti. Pihalle päästyä juostiin varastolle. "Otetaan äiti sukset. Ja sauvat. Ja pulkka. Ja liukuri." Otettiin. Lapsi puki monot, ja pienellä avustuksella sukset, ja jäi yksin pimeään pihaan edestakaisin hiihtämään. Onnesta ymmyrkäisenä.
Nyt on jännätty tuleeko vettä vai tuleeko lunta ja viekö lauha keli vähätkin valkoiset pihasta. Mutta hyvältä näyttää! Ennustekin on pakkasta ja lisää lunta. Saisi tullakin. Kouluikäiset ovat fatalistisesti jo alistuneet siihen, että vuosi sitten kalliilla ostetut sukset (ja etenkin monot) käyvät pieniksi ennen kuin niitä kunnolla ehtii edes alkaa käyttämään.
(Viisivuotias on muutenkin jotenkin motoristen taitojensa innostama. Sisällä on opittu roikkumaan leuanvetotangossa, jonne kiivetään vanhan syöttötuolin avulla. Alas on hypätty eiliseen asti paksulle sohvatyynylle - eilen vähennettiin pelkkiin pikkusohvatyynyihin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti