Hiihtolomaviikko alkaa näinkin: mennään mummun luo 79-vuotissynttäreille, jätetään pari lasta sinne, ohjeistetaan loppuperhe ajamaan takaisin kotiin, jatketaan itse Rovaniemelle.
Hankkeen viimeinen virallinen ohjausryhmän kokous, ja jatkuvaa epävirallista arkistomateriaalin penkausta (On hyvä, että tämä jälkimmäinen kiehtoo mieltä aina ja jatkuvasti. Materiaalia on nimittäin noin 80 vuoden ajalta, ja joka vuodelta 50-60 paliskunnasta. Tästä voi näppärästi laskea että noin 4000 toimintakertomusta on luettavana ja sieltä maininnat luonnonoloista poimittavana. Tehdään tätä siis hissukseen, talkoilla muutaman ihmisen kanssa.)
Hassusti on mennyt tuo tutkimushanke. Sitä aloiteltiin ja pohjustettiin jo kesällä 2012, ja raportoinnin osalta se venyy tuonne kesään 2015. Noin kolme vuotta siis. Palkkaa on tulee noin 20 kuukauden verran, eli alle kaksi vuotta tuosta kolmesta. Loppuraot on täytetty opetuksilla ja päivystyksillä, mutta homma on rullannut siellä taustalla koko ajan. Sanoisin, että rahoittaja on saanut pikkurahalla aika paljon tutkimusta ostettua. Eihän se nyt ihan OIKEIN ole että tekee enemmän kuin olisi tarpeen, mutta kun kiinnostaa... Ja ehkä se palvelee taas jotain tulevaa tarkoitusta..... Tai höpö höpö, jos jotain olen viime vuosina oppinut, niin sen että taloudellinen toimeentulo ja omasta motivaatiosta kumpuava työ on osattava erottaa toisistaan.
Kovasti ainakin olen poronhoitoalueesta oppinut näinä vuosina. Muun muassa sen, että kolmesta aihepiiristä keskustellessa mennään aina varpaillaan: petokysymykset, laidunten kuluminen ja saamelais/suomalaiskysymykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti