Saatiin itsemme takaisin Keski-Suomeen. Saaliiksi jäi pohjaton uupumus - vissiin kun 40 vuotta kolkuttaa ovelle, ei lyhyitä yöunia ja pitkiä ajomatkoja jaksa enää. Tosi fiksua siis ottaa "vielä kerran" vastaan päivystyspesti pohjoisesta. Mutta tämä on siis ihan absoluuttisesti viimeinen kesä kun noita hommia teen, neljä kesää saa riittää. Ja tässä iässä.
Kotona olivat rentoutuneet kevyellä kokoonpanolla. Nuorimmainen menee huomenna Hippo-hiihtoihin. 16-vuotias oli niin rentoutunut ja hyväntuulinen, että jopa valmensi pikkusiskoaan. Näytti millainen matka on 350m, ja miten se kannattaa hiihtää. TV:stä tulee hiihtoa. Toisetkin lapset hiihtää. Minä en.
Tästä lähdetään maaliskuuta kohta elämään, kevättä kohti. Keskipitkän aikavälin suunnitelma on sellainen, että kesällä siis on töitä. Maaliskuussa tulee vielä rahaa tästä porohankkeesta, ja pitkin kevättä jonkin verran opetuksista. Jos vaikka koettaisi hoitaa luvatut asiat kevyesti, ja kirjoittaa niin paljon kuin mahdollista. Laittaa ruokaa, levätä, tavata vauvoja silloin kun voi.
Ja isolla prioriteetillä, hoitaa oma kunto kuntoon ennen kuin on kesä. Liikuntaa aloitellen kevyesti kunhan lumet sulaa. Ja rautavarastot täyttyy - olivat taas tyhjillään. Plääh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti