Löysin kasetin. Toiselle puolelle oli yksi ystävä nauhoittanut Björkin Post -albumin (Muistatteko?) ja toiselle toinen ystävä 22-Pistepirkon Rumble City La La Land -albumin (Tätä ette ehkä muistakaan). Kyllä tuli mieleen 90-luvun alkuvuosien autolla ajelut pitkin Pohjois-Savon peräkyliä, lukiosta tai lukioon, tai kaverille, tai naapurikaupunkiin. Jotenkin irrallaan, ilman vakavampia seurustelusuhteita, välitilassa kohti aikuisuutta.
Kasetti oli myös mukana kun tein 90-luvun lopulla yksinäisen kiertomatkan Rovaniemen, Kiirunan, Narvikin ja Tromssan kautta - ja osallistuin matkalla kahteen tieteelliseen kokoukseen, pian väitöskirjaa aloittelevana kuunteluoppilaana. Olin ensimmäistä kertaa raskaana, ja tosi uninen. Taisi olla viimeisiä kertoja, kun käytin KORVALAPPUSTEREOITA. Niistä tuli Björkin Hyper-Ballad, Possibly maybe, I miss you, ja Cover me. Ja toiselta puolelta Snowy Dave, At the everybody's, I never said.
Nyt kuuntelen näitä Youtuben kautta samalla kun mietin tutkimusrahoituksen hakemuksia ja lapset on kaikki koulussa.
Elämä muuttuu, musiikki pysyy?
PS. Kiirunan kokouksen ajaksi minut oli majoitettu neljän hengen mökkiin kolmen keski-ikäisen miehen kanssa, sillä järjestäjät olivat tulkinneet nimeni miehen nimeksi. Muuten se olisi ollut ihan ok, mutta jouduin myös jakamaan huoneeni puolalaisen sedän kanssa, ja hän nukkui yläsängyssä ja KUORSASI kaameasti. Eikä naapurihuoneeseen majoitetuista sedistä KUMPIKAAN suostunut vaihtamaan makuupaikkaa kanssani! Ihania muistoja. Toisaalta löysin Kiirunan kirjakaupasta Nils-Aslak Valkeapään Aurinko, isäni -kirjan saameksi ja laajalla kuvamateriaalilla varustettuna. Sinne meni iso osa matkakassasta heti alkumatkasta, ja isoa ja painavaa kirjanrohmua oli kannettava ympäri pohjoista Skandinaviaa vaikka se ei kunnolla mahtunutkaan rinkkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti