Ison rahoitushakemuksen haussa olen päätynyt vaiheeseen 5. Pari tuntia tehollista hakemuksen valmistelua riittää päivässä. Siihen alkaa olla suhteellisen väsynyt.
Vaihe 1: Epätietoisuus ja hitaus aloittamisessa. Kokonaisuus tuntuu hahmottomalta ja prosessi taas niin monimutkaiselta.
Vaihe 2: Valtava hybris ja innostus, kun on saanut ihan uuden hyvän ajatuksen, ja yhteydenotot yhteistyökumppaneihin ovat poikineet taas hyvää mieltä ja suosituskirjeitä.
Vaihe 3: Tekstiä tuntuu syntyvän paljon ja vaivatta. Hakemuksen liitteet tulevat tehtyä vanhoille pohjille ja tuntuu siltä että tämähän on valmis ennen takarajaa. Aletaan jo täyttää sähköistä hakujärjestelmää.
Vaihe 4: Korttitalo romahtaa, kun tutkimussuunnitelmaa ryhdytään kirjoittamaan viimeistellyksi lause lauseelta ja tutkimusmenetelmät on kirjoitettava yksityiskohtaisesti. Ei hyvänen aika! Mitä kieltä! Ja eihän tätä kerta kaikkiaan pystytä tekemään luvatussa ajassa! Ja vaikka pystyttäisiinkin, jääkö tästä mitään tuloksia käteen? Voi apua! Enää viikko aikaa! Ja kanssakirjoittaja on Kanadassa! Enkä muistanutkaan että sähköiseen hakujärjestelmään pitää tuottaa niin paljon kaikkea!
Vaihe 5: Laput silmillä viilataan lauseita ja tiivistetään tutkimusmenetelmien kuvausta eikä ajatella enää mitään. Ollaan onnellisia siitä, että liitteet ja suosituskirjeet tuli hommattua "etuajassa" vaiheiden 1 ja 2 aikana. Onneksi enää alle viikko aikaa, pääsee tekemään jotain muuta.
Vaihe 6: Takarajapäivän iltapäivä. Kopioidaan sähköiseen hakujärjestelmään kaikki mitä on saatu aikaiseksi ja painetaan "lähetä" -nappulaa. Mennään ihmisestä riippuen kakkukahville, baariin, jumppaan tai nukkumaan.
Joku pieni flunssa pyörii kurkun tuntumassa. Isot pilvet kulkevat taivaalla vauhdilla, ja matalalla. Ikkunasta ei onneksi näy se, että etupihalle on jo satanut aikamoinen matto vaahteranlehtiä. Ei vielä haravanvarteen.
Shakira laulaa Hips don't lie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti