Edellinen postaus oli oikein malliesimerkki kyökkipsykologiasta, mutta minkäs teet kun koetat puristaa muutamaan kappaleeseen suunnilleen kaiken mitä on tullut muutaman vuoden aikana ajateltua.
Koetetaan palata maan pinnalle.
Kotiin ja Keski-Suomeen paluuta on säestänyt taas jonkinlainen jet-lag kun aikatauluun kuuluu liki päivittäin ylösnousu klo 7 ja paljon kommunikaatiota lasten kanssa ja huushollin sekä kalenterin järjestelyä. Ja pienimuotoinen lasku kofeiinin ja sokerin saannissa. No, puhuttiin puolison kanssa että vähän entistä rutiininomaisempi elämä ei olisi pahitteeksi. Ja terveyteen panostaminen ei liene koskaan pahasta?
Siitä puheen ollen: kesän aikana tehdyt tutkimukset huonon raudansaannin syystä eivät tuottaneet mitään tuloksia, eli iso joukko ikäviä vaihtoehtoja suljettiin pois. Eikä keliakiaakaan ole. Rautalisää ja vitamiineja kannattaa kuulemma tankata säännönmukaisesti. Ja rivien välistä pystyi lukemaan, että lääkärikin suositteli hiukan rauhallisempaa, ja kaikinpuolin tylsää ja terveellistä elämää.
Siitä puheen ollen! Tilasimme puolison työnantajan nimissä kaksi satulatuolia. Toinen on tavallisempi, ja menee puolison toimistolle. Toinen tulee kotitoimistolle, ja se on sellainen että se myös hiukan keikkuu eli istuminen on erittäin aktiivista. Olen istunut semmoisella ennenkin, ja se väsyttää oikeasti kropan ennen kuin lihaksisto alkaa muistaa miten kehon painoa kannatellaan. Olen tyytyväinen.
Mutta kovin rutiininomaiseksi ei meidän elämää saa millään. Nytkin on 14-vuotias viikonlopun turnausreissulla ja puoliso työkeikalla Espoossa. Puolisolla ja lapsilla on joitakin reissussuunnitelmia syksylle ja talvelle. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään! Saa nähdä mitä kalenteriin alkaa ilmestyä. Odotan kiinnostuksella. Ja olen siihen asti tylsä ja terveellinen ja teen paperitöitä keikkuvalla tuolillani.
Tähän mennessä olen koettanut huolehtia että työttömyyskassa alkaisi jossain vaiheessa maksaa päivärahaa, lainannut muutaman kasvatustieteen kirjan (oi kuinka uuvuttavaa tekstiä!) ja alkanut laittaa päätä siihen moodiin, jossa kirjoitetaan apurahahakemuksia. Syyskuussa kolme, lokakuussa yksi, marraskuussa yksi. Ja työpöydällä makaa tällä hetkellä myös kaksi korjattavaa kirjoitustyötä - syksyn aikana niitä pitäisi kulkea käsieni ja kanssakirjoittajieni käsien kautta vielä kolme lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti