Syksy on tutkijalle jännää aikaa. Harva se vuosi tuntee olevansa jonkinlaisessa risteyksessä. Jos tämä hakemus menee läpi, se määrittää elämän tällä ja tällä tavalla seuraavien vuosien ajaksi. Jos tämä, sitten ajankäytölliset ja taloudelliset speksit ovat tällaiset. Eteen tulee tällainen ja tällainen matka, tällaista ja tällaista maastotyötä siellä ja täällä. Epävarmuudesta ja sumuisesta tulevaisuudesta täytyy jollakin tapaa oppia nauttimaan.
Pystyn tänä vuonna tekemään viimeistä kertaa isoa kansallista hakemusta, jonka läpimeno tarkoittaisi hyvää statusta, omaa tutkimusryhmää ja korkeaa palkkaa. Tämän rinnalla teen neljää pienempää - jonkun niistä läpimeno tarkoittaisi niukahkoa apurahaa mutta kuitenkin itsenäistä tutkimustyötä.
Jos tutkimusrintama ei ensi vuodelle avaudu, syksyn lopulla odottaa toivottavasti lehtoraatin haku - jonka läpimeno tarkoittaisi haasteellista ja aikaaviepää mutta ihanaa urakointia muutamaksi vuodeksi.
Jos mikään näistä ei toteudu, sitten haetaan ensi talvena lukemaan pedagogiset opinnot ja aletaan suuntautua enemmän opetuspuolelle. Ei ollenkaan hullumpi vaihtoehto tämäkään. Tuo vuosi olisi tietenkin rahallisesti niukka - eikä opintoihin pääsykään ole itsestään selvää.
Jos mitään ei tunnu olevan tarjolla, entä sitten? Sitten koetetaan ensi kaudella uudelleen. Kirjoitetaan omaksi huvikseen. Eletään säästeliäästi. Koetetaan pitää tutka päällä ja haistella minne ja miksi olisi aihetta suunnata omaa osaamista ja kykyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti