Viime viikonloppu oli varattu kalentereissamme kirkon Nuorten aikuisten päiville (NAP) ja Lasten päiville (LAP), jotka olivat tänä vuonna kotikaupungissamme. Puoliso oli varannut itselleen sen verran talkoohommaa, että katsoin viisaammaksi pysyä kriisivalmiudessa ja olla tekemättä mitään. No, kriisejä ei tullut, eli sain ottaa rusinat pullasta: kuskata tyttöjä seuraamaan ohjelmia (lue: leikkimään ja tapaamaan tuttuja) ja lorvia itse käytävillä ja jututtaa talkootyöläisiä ja päiville tulleita tuttuja toisilta paikkakunnilta. Poikia ohjelma ei kiinnostanut, ja ikänsä puolesta ovatkin väliinputoajia eli tuttujakaan ei juuri ole. Vanhimmainen on ihanasti kasvanut oikeastikin jo melkein nuoreksi aikuiseksi, ja on oppinut tunnistamaan pienen kirkkokunnan hyviä puolia: "On kiva kun siellä tuntee niin paljon ihmisiä, ja siellä on sellaisia jotka on tuntenut AINA."
Sunnuntaina ei ollut enää muita ohjelmia kuin se tärkeimmistä tärkein: sählyturnaus. Jyväskylästä oli tosiaan kaksi joukkuetta: seniorit ja sitten juniorit, johon kuului puoliso ja iso lauma 10-17 -vuotiaita (meidän koululaiset, muutama muu polunkävijä, koululaisten kavereita). Oli hauska seurata junioreiden sekalaisen joukkueen ryhmädynamiikkaa, ja toki pelejäkin. Vaikka ne olikin aikamoista teurastusta - joiltakin paikkakunnilta tultiin pelaamaan tosissaan ja voitosta. No, ensi vuonna sitten uudelleen? Ei nuo koululaisten kaverit minnekään kirkollisiin menoihin mukaan lähtisi, mutta sählyturnaukseen kyllä, vaikka monen sadan kilometrin päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti