Kesällä 2014 olimme tavanneet pitkästä aikaa saman pöydän ääressä - kolme parasta ystävystä pitkien yläaste- ja lukiovuosien varrelta. Päätimme että kun 40 tulee täyteen, pidetään synttärit. Mennään iltaa viettämään Iisalmeen, niin kuin ennen vanhaan.
No marraskuun synkkyydessä 2015 se sitten saatiin aikaiseksi. Lauantaina meillä oli Iisalmessa yksi hotellihuone (vaikka yksi meistä saikin lopulta puolisoltaan kyydin kotiin) ja aikaa sen verran kuin jaksamista riitti. Ei ole tarvetta hehkuttaa. Kun takana on nuo teinivuodet yhdessä (ja edes satunnainen yhteydenpito tässä välissä), olo yhdessä tuntuu luontevalta ja helpolta. Oikein hämmästyttää, että miten voikin olla helppoa joidenkin kanssa liikkua ja olla, ei tarvitse miettiä mitä sanoo tai tekee tai miten on.
Ja se on hassua, miten osa muistoista on selkeästi yhteisiä, mutta osa tapahtumista on jäänyt vain jonkun mielen sopukoihin. Sitten kun muistoja puhutaan auki, alkaa omassakin mielessä koputella että JOO, jotain tuommoista on tehty.
Iisalmi oli muuten muuttunut 20 vuodessa. Meidän taannoisen kantapaikan ovi oli sentään avautunut jonkun kiinteistön remontin myötä, eli saatoimme mennä siitä sisään ja ulos, sisään ja ulos. Siinä kohtaa tuntui nostalgia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti