Aamuisin koetetaan olla, edelleen, tarkkana siinä kenen pitää milloinkin herätä ja lähteä kouluun. Kovin paljon vanhempien muistamista ei enää tarvita siinä mitä on muistettava ottaa mukaan yms. Helpottavaa.
Päivisin tehdään töitä laajalla skaalalla. Joinakin päivinä opetetaan, ja tähän liittyy pitkähköä autoilua ja jonkin verran stressaavaa neuvottelua ja vääntämistä opetuskuvioiden jatkosta. Joinakin päivinä ei opeteta ja silloin tehdään pieniä kirjallisia töitä tai harrasteisiin liittyviä suunnittelutöitä. Tekemistä on paljon. Puolisoa koetetaan muistaa jututtaa juurikin päiväsaikaan silloin kun olemme samalla paikkakunnalla.
Iltapäivisin ja alkuillasta otetaan vastaan koululaisia ja koetetaan jututtaa heitä ja tarkistaa onko eskarilaisella täitä päässä samalla kun eskarilainen katsoo Oktonautteja tai Ryhmä Hauta (Ukaasi eskarin tädeiltä. Kaikkien pitää tarkistaa päät kahden viikon ajan tai muuten.) Vaihtarin kanssa elämä sujuu aika urautuneesti ja hänenkin ajatuksensa alkavat kääntyä kohti lähtöä. Mutta edelleen on jututettava ja huomioitava, tietenkin. Ruokaakin on laitettava.
Iltaisin en jaksa panostaa siihen että eskari-ikäistä ei pitäisi enää "vaahtia" hänen mennessään nukkumaan. Minulla on nimittäin kesken Vernor Vingen Taivaan syvyydet, ja siinä riittää menoa ja meinkiä tuhansien vuosien ajalta.
Öisin nukuttaa hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti